Where have all my Yosas gone?

yosa

Vuodenvaihteen jälkeen ruokakaupoissa käynti on ollut surullista, sillä lempiherkkujani, kaurasta tehtyjä vegaanisia Yosa-”jogurtteja”, ei juuri missään puodissa ole ollut. Niin isojen kuin pientenkin ruokakauppojen hyllyt ovat Yosien kohdalla olleet tyhjiä sekä Turussa että Helsingissä. Turun Wiklundin S-herkun tyhjien Yosa-hyllyjen luona jopa todettiin, että “raivaamme tilaa uusille tuotteille.”

Ehdin jo pelätä pahinta ja luulla, että Yosien valmistus on lopetettu. Näin kurjasti ei kuitenkaan ole käynyt. Niin suuri oli Yosa-ahdinkoni, että soitin iltapäivällä Yosia valmistavalle kaarinalaiselle Biofermelle. Puhelimeen vastannut iloinen nainen kertoi pahoitellen, että Yosien toimitusvaikeudet johtuvat (ymmärtääkseni) pakkausten viivakoodien uudistamisesta ja tukkurin haluttomuudesta jakaa uusilla viivakoodeilla varustettuja tuotteita ennen kuin kaikki vanhojen koodien Yosat oli saatu jakoon. Tai jotakin siihen suuntaan.

Oli niin tai näin, nämä vaikeudet alkavat ilmeisesti olla takana, sillä puhelimessa minulle luvattiin, että viimeistään ensi viikolla Yosia pitäisi löytyä jälleen lähes kaikista kaupoista. Kiva juttu!

muokkaus 18.1.2009:

Ovat Yosat palanneet kauppoihin, mutta kurjalla lailla. Sen lisäksi, että yhden Yosan koko on pienentynyt 150 grammasta 125 grammaan, Yosat on pakattu mustiin “tuplapaketteihin”.Eli yksittäisiä Yosia ei voi enää ostaa, vaan on ostettava kaksi, käärittynä täysin turhaan pahvikuoreen.Hintakin on noussut. Tai tarkemmin sanoen: yhden Yosan hinta on pysynyt euromääräisesti ennallaan, mutta koska yhdessä Yosassa on 25 g vähemmän sisältöä kuin ennen, hinnan voi sanoa nousseen.

Maut ovat ennallaan. Muuten on menty päin persperää. Kaiken muun sietäisin, mutta siitä en pidä, että ekologiseksi itseään mainostava tuote on muuttunut lisäkartongin myötä epäekologisemmaksi.

Joulu maalla

Jouluaatto meni Vampulassa herkullisia ruokia ja viiniä nauttien, lepäillen, lueskellen, lahjapaketeista paljastuneita ihmeitä ihastellen sekä pitkään saunoen. Oli rauhoittavaa, rauhallista, rentoa. Ainoa harmistus oli se, että lunta ei tänäkään jouluna liiemmin ollut. Onneksi edes sen verran, että hyvällä omallatunnolla saattoi väittää maan olleen valkoisehko.

Saarisen perheen joulupöytä oli tänä vuonna varsin vegaaninen. Kaikki laatikot tehtiin kauramaitoon ja -kermaan, samoin suurin osa riisipuurostakin. Pöydässä oli muun muassa mainiota sienikastiketta sekä erinomaisesti onnistunut seitan-’kinkku’, vegaanisista karjalanpiirakoista, makeisista, leivonnaisista tai marmeladeista puhumattakaan. Hyvä niin.

Aattoon mahtui myös parin tunnin sukuloimisreissu Punkalaitumelle. Kunta ei ollut ihmeemmin muuttunut viime käyntini – 1990-luvun lopulla – jälkeen, mitä nyt muutama putiikki oli jälleen sulkenut ovensa. Aattoiltapäivän kylänraitti oli yhtä hiljainen kuin hautausmaalla vierailleet muistelijat.