Tag Archives: Vasemmistoliitto

Arhinmäen Nato-hyökkäys toimii

Posted on by
2

Vaalikausi. Sitä olikin jo ikävä.

Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki on valinnut vaalikampanjansa kärjeksi puolustusliitto Naton dogmaattisen vastustamisen. Kampanjaa sävyttää Arhinmäen hyökkäävä, välillä jopa vihainen tyyli.

Hattu pois päästä: Arhinmäki osaa vasemmistopopulisminsa. Hänen tavoitteenaan ei taida olla presidentin virka, vaan Vasemmistoliiton kannatuksen kasvattaminen.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi aggressiivinen Nato-kampanjointi saattaa olla fiksua.

Kovin tyylikästä saati valtionpäämiesmäistä se ei tosin ole. Se nähtiin eilisessä YLEn televisioväittelyssä. Arhinmäen hyökkäävä tyyli ei hurmannut esimerkiksi Ahtisaaren kampanjatiimissä taannoin vaikuttanutta Jussi Lähdettä:

Toivoin Paavo Arhinmäen esittelevän omia ajatuksiaan. Sen sijaan hän esitteli Niinistön, Lipposen ja eritoten Haaviston ajatuksia. Arhinmäen Stasi väittää löytäneensä Haaviston puheesta Vihreiden puoluevaltuuskunnalle vuodelta 2007 opillisen virheen. Entä jos sitä ei löydy? Mitä Arhinmäki tekee silloin?

Haluaisin juoda punaviiniä Paavo Arhinmäen kanssa, katsoa tiukasti silmiin ja haastaa. Paavo Arhinmäki näyttäytyy minulle suomalaisen politiikan populismin suurvisiirinä. Arhinmäelle taklaus tuntuu olevan logiikkaa tärkeämpää. Voisi viedä useammankin punaviinipullon, ennenkuin saisimme toisistamme selvää.

- Jussi Lähde: New Kids on the Block

Veikkaan Arhinmäen Nato-vaalistrategian perustuvan kahteen kivijalkaan.

1) Julistetaan Nato kaiken kurjuuden aluksi & juureksi, jonka jälkeen

2) vihjataan, että samoista äänistä kamppailevat ehdokkaat – erityisesti Eva Biaudet ja vielä erityisemmin Pekka Haavisto – ovat enemmän tai vähemmän perustavalla tavalla eri mieltä Natosta kuin Arhinmäki. Vähän kuin pahan puolella.

Kuten Jussi Lähdekin yllä huomauttaa, olennaista strategiassa ei ole se, mitä mieltä Arhinmäki itse on. Olennaista on se, miten väärässä muut ovat, erityisesti Haavisto. Se on perinteinen oppositiostrategia, jota Arhinmäen ohella osaavat hyödyntää myös Soini ja Väyrynen.

Toimiiko se?

Ainakin sosiaalisessa mediassa Arhinmäen tyyli tuntuu purevan.

Arhinmäki kannattajineen on tehnyt parhaansa kylvääkseen epäilyksen siemenen Haaviston Nato-näkemyksistä. Esimerkkinä tästä käy Arhinmäen Facebook-päivitys, jossa hän kehottaa kannattajiaan lukemaan vanhan uutisen Vihreiden asevelvollisuuslinjojen julkaisutilaisuudesta. Uutista Vasemmistoliiton kannattajat ovat paitsi jakaneet innolla, myös tulkinneet kuin Raamattua – säkeitä omaan uskoon sovitellen.

Sillä, mitä Haavisto on tosiasiassa mieltä, ei taida olla Arhinmäen Nato-strategiassa lopulta merkitystä. Asia, josta vastakkainasettelu on haettu, voisi myös olla jokin muu. Tärkeintä on, että mahdollisimman monille liikkuvalle äänestäjälle syntyisi mielikuva, jossa Arhinmäki on “oikeassa” ja Haavisto “väärässä”.

Kyse on paitsi liikkuvien äänestäjien houkuttelemisesta, myös kilpailijoiden leimaamisesta. Se on tämän päivän politiikkaa, ja sen puuhan Arhinmäki röyhkeänä populistina (sanavalintojen kunnioittavimmassa merkityksessä) osaa.

Silti: en voi olla surematta sitä, että ajan henki tuntuu olevan otollisempi ärripäiselle aggressiolle kuin rauhanrakentamiselle.

- – -

Mitä Arhinmäki ja Haavisto ovat Natosta mieltä?

Paavo Arhinmäki vastaa Helsingin Sanomien vaalikoneessa kysymykseen Natosta näin:

“Suomen ei missään oloissa ole järkevää liittyä NATOon.
Vastaus on lähinnä omaa näkemystäni, vaikka “ei missään oloissa” on varsin jyrkkä ilmaisu.
Näköpiirissä ei ole kuitenkaan sellaisia “oloja”, jotka muuttaisivat Naton perusluonnetta. Nato on rikkaiden länsimaiden sotilasliitto, joka puolustaa näiden maiden valtapoliittisia ja taloudellisia etuja valikoiduissa konflikteissa.
Maailmassa tarvitaan liittoutumattomia sovittelijamaita, jotka eivät ole konfliktien osapuolia. Olemme hyvässä seurassa yhdessä Ruotsin, Itävallan ja Irlannin kanssa. Suomen pitää keskittyä rauhanturvaamiseen ja siviilikriisinhallintaan YK:n operaatioissa.
Lisäksi jäsenyys lisäisi Suomen puolustusmenoja roimasti, ainakin, jos Naton omia jäsenkriteerejä noudatettaisiin. Myös kansalaisten selvä enemmistö on jäsenyyttä vastaan.”
- Paavo Arhinmäki

Pekka Haavisto vastaa samaan kysymykseen näin:

“Nato-jäsenyys ei nyt ole ajankohtainen, mutta asiaa on voitava harkita tarvittaessa uudestaan.
En kannata Suomen NATO-jäsenyyttä. Suomella ei ole tällä hetkellä mitään sellaista turvallisuusvajetta, jonka NATO-jäsenyys ratkaisisi. Nyt tekeillä oleva puolustusvoimauudistus ei vaikuta Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.
Suomen on osallistuttava edelleen aktiivisesti kansainväliseen kriisinhallintaan, myös YK-johtoisiin operaatioihin. Meille on tärkeää myös pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kehittyminen ja syventyminen pohjoismaisen solidaarisuusjulistuksen pohjalta. Myös EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikaa ja siihen sisältyvää yhteistä puolustuspolitiikaa pitää kehittää.
Pidän tärkeänä periaatetta, että Suomen turvallisuuspoliittisista ratkaisuista päätetään aina kotimaassa, eikä niitä ratkaista Moskovassa tai Washingtonissa. Pidän nykyisessä hallitusohjelmassa olevaa, kuuden puolueen yhteisesti hyväksymää kirjausta osuvana.”
- Pekka Haavisto

Niin valuivat vaalirahat

Posted on by
1

euro1Ja tapahtui tänä torstaina, että viimeisetkin eduskuntapuolueet kertoivat tietoja rahoituksestaan. Vihreät julkaisi omat rahoitustietonsa jo yli vuosi sitten, touko-kesäkuussa 2008. Keskusta seurasi vuotta myöhemmin, kesällä 2009. KD, Perussuomalaiset ja RKP taisivat julkaista rahoitustaan siinä samassa kesäsumassa.

Politiikan aikakirjoihin merkitään, että Kokoomus, SDP ja Vasemmistoliitto julkistivat omat tietonsa viimeisinä. Mitään merkitystähän tällä ei ole – mitä nyt puolueiden imagoon tuli viivyttelyn seurauksena joitakin lommoja. Nekin unohtunevat seuraaviin eduskuntavaaleihin mennessä. Tärkeintä kansalaisten kannalta koko sekamelskassa on se, että pää on nyt avattu – kaikki eduskuntapuolueet ovat kertoneet rahoituksensa taustoista.

Tilien avauduttua on helppo ymmärtää, miksi monet puolueet välttelivät tukien julkaisua viimeiseen asti: niiden taustalla oli ja yhä on tahoja, joiden liiketoiminta saattaa tietojen julkistuksesta kärsiä. Tällaisia tahoja ovat muun muassa Kokoomusta tukenut Sampo-konserni sekä SDP:tä ja Vasemmistoliittoa tukenut Tradeka. Tuskin ammattiyhdistysliikkeenkään imagoa parantaa tieto siitä, että verovähennyskelpoisista jäsenmaksuvaroista melkoinen osa valuu SDP:n ja Vasemmistoliiton kassoihin.

Sampon ja Tradekan kaltaisten politiikan tukijoiden tulo päivänvaloon on erinomainen asia. Jatkossa kuluttajien on hieman helpompi omilla päätöksillään halutessaan tukea – tai olla tukematta – jotakin tiettyä poliittista ideologiaa. Harmillista tosin samalla on, että kaikki yritystukijat eivät rytäkässä tulleet julki – esimerkiksi SDP:n rahoituksessa on vielä mustia aukkoja, jotka johtuvat siitä, että taustalla olevat yritykset tai muut tahot eivät ole halunneet nimiään julkisuuteen.

Tänään verkkoväkeä puhuttaneessa Tradeka-rahoituksessa monia tuntuu harmittavan kaksi asiaa. Yhtäältä ihmisiä kismittää se, että ostosrahoista osa menee yllättäen Vasemmistoliiton / SDP:n tukemiseen. Tämä harmittaa takuulla, jos näitä puolueita ei kannata. Toinen harmistus on se, että julkistusta viivyteltiin näin pitkään. Jää väkisinkin se vaikutelma, että asiaa koetettiin pitää piilossa viimeiseen asti – jotta yrityksen voitot ja ehkä sitä kautta Vasemmistoliiton / SDP:n rahatulot eivät vaarantuisi. Silti – kuten yllä kirjoitin – on pelkästään hyvä asia, että avoimuus viimein voitti vasemmistossa ja tämä taustakytkös on nyt päivänvalossa.

Mitä tästä eteenpäin? Onko kaikki nyt selvää?

Ei.

Monien puolueiden rahoituksen julkisuudessa on vielä aukkoja. Esimerkiksi seuraavia kysymyksiä voidaan vielä vallan mainiosti esittää:

  • Miten puolueiden jäsenyhdistysten ja muiden puolueita lähellä olevien yhdistysten, järjestöjen, säätiöiden ja yhtiöiden rahoituskuviot menevät? Mistä ne saavat rahaa?
  • Mitkä ovat SDP:tä rahoittaneet yritykset, jotka eivät halunneet nimiään julki?
  • Miksi SDP ja Vasemmistoliitto eivät julkistaneet vuoden 2006 tukia? (Täsmennyksenä: ko. vuonna järjestettiin presidentinvaalit, ja olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisia tukijoita näissä vaaleissa oli. Sen lisäksi ainakin Vihreillä osa vuoden 2007 eduskuntavaalien tuloista saatiin vuoden 2006 puolella, joten ko. vuoden rahoituksen voisi katsoa jopa kuuluvan eduskuntavaalien 2007 rahoitukseen.)
  • Miksi ylipäänsä rajoittua vain vuoteen 2007 ja sitä seuranneeseen aikaan? Kaikki rahoitus julkiseksi, vaikkapa viimeisen kymmenen vuoden ajalta näin alkuun!
  • Eduskuntaryhmien rahoitus julkiseksi. Saako jokin eduskuntaryhmä rahaa ulkopuolelta?
  • Varainkeruu- ja vaaliseminaarilippujen ostajatahot julkisiksi. Kuka osallistuu kenenkin huippukalliiseen vaalienalusseminaariin – ja monellako lipulla?
  • Mihin puolueet todellisuudessa käyttävät (entisen) puoluelehdistötuen?

Blogimerkinnässään Vihreiden puoluesihteeri Laturi pohtii, tulisiko kaikki yrityksiltä, ay-liikkeeltä yms. tuleva rahoitus selkeyden ja avoimuuden nimissä kieltää – ja sallia ainoastaan yksityinen rahoitus, sekin tiukalla rajoituksella (5000 euron lahjoituskatto yhtä lahjoittajaa kohden, 1000 euron julkaisuraja) Ranskan ja USA:n malliin. Kannatan itse tätä ajatusta lämpimästi, ehkä sillä rajauksella, että en pidä mahdottomana sitä ajatusta, että ammattiyhdistys tukee kaikkia ehdokkaina olevia jäseniään – puoluekannasta riippumatta – tasapuolisesti, vaikkapa parilla sadalla eurolla. Näin toimivat ymmärtääkseni jo nyt mm. Tekniikan Akateemisten Liitto ja Tehy.

Jos kieltoa ei saada aikaan, välttämätöntä tästedes on vähintään se, että kaikki puolueet julkistavat reilusti, mitkä yritykset, yhteisöt, ay-liikkeet ja osuuskunnat niitä tukevat – ja minkä suuruisilla summilla. Vain siten kansalaiset voivat päättää, mitä haluavat omilla päätöksillään tukea – ja mitä eivät.

Eurovaalien jälkeen

Posted on by
4

thinkbigEurovaalit menivät Vihreiden kannalta oikein hyvin. Kahden mepin tavoite saavutettiin ja vieläpä siinä mielessä kirkkaasti, että Vihreiden paikka ei ollut ensimmäisenä putoamisvaarassa – se 13. meppi on RKP:n Haglund. Kiitos tuloksesta kuuluu paitsi erinomaiselle ehdokaslistallemme, myös väsymättömille aktiiveille, jotka tunteja laskematta jaksoivat tehdä vaalityötä Vihreiden ja suosikkiehdokkaidensa eteen. Näitä vaaleja emme voittaneet rahalla, vaan hiellä ja kovalla jalkatyöllä. Mutta mikäpä siinä, sillä näin hienossa ja ammattitaitoisessa porukassa on hienoa tehdä vaalityötä!

Vaalitulosta juhlittiin Helsingissä, ensin ravintola DTM:ssä ja myöhemmin Vihreiden puoluetoimistolla Fredrikinkadulla. Oli hilpeää – tunnelma oli katossa ja pirskeet jatkuivat aamuun asti. Itse en alkuillasta juhlimaan ehtinyt työvelvollisuuksien vuoksi, mutta loppuillasta ja yötä myöten vähän sain jo rentouduttuakin. Siitä kiitos kuuluu paitsi hyvälle vihreälle seuralle, myös tuoreiden meppien tarjoamalle kuohujuomalle.

Heidi Hautalaa ja Satu Hassia pätevämpää ja kokeneempaa meppikaksikkoa saa Suomesta hakea. Parivaljakon työnjako ainakin viisivuotiskauden alkupäässä on selvä: Hassi jatkaa työtä ilmasto- ja ympäristökysymysten parissa, Hautala suuntautuu demokratia- ja kansalaisoikeuspolitiikkaan. Pistänevät molemmat tuulemaan. Vihreässä euroryhmässä on heidän hyvä työskennellä, sillä sen koko kasvoi liki kaikkialla Euroopassa hyvin menneiden vaalien myötä kymmenellä mepillä.

Arki jatkui heti vaalien jälkeisenä maanantaina paitsi piknikillä ja puoluetoimiston siivousurakalla, myös vaalituloksen analysoinnilla. Yleisfiilis on, että vaalit menivät Vihreiden kannalta hyvin kaikkialla Suomessa. Kannatus kasvoi lähes kaikissa piireissä. Monissa pienissä kunnissa Vihreät vakiinnuttivat asemaansa. Monissa yliopistokaupungeissa meno on suorastaan mairittelevaa. Havainnot lupaavat tulevaisuuden kannalta Vihreille oikein hyvää – vaikka tietenkin suuria haasteitakin on.

- – -

Vaikka Vihreillä meni eurovaaleissa erittäin hyvin, kaikille muille ei aurinko paistanut. SDP:n ja Vasemmistoliiton tilanne on kurja: demarien euroedustajista toinen vaikuttaa olevan kiltisti sanoen hieman kuutamolla ja Vasemmistoliitto ehti jo vaihtaa puheenjohtajansakin – olipa aika episodi sekin.

Jaksamista sinne skaalan punaiseen laitaan. Ystävien, tuttavien ja kollegoiden ilmeistä, kommenteista, kirjoituksista ja keskusteluista päätellen voimia todella tarvitaan.