Kiirettä on pitänyt, mutta sellainen on maailman tola. Olen nähnyt Brysselin jälkeen ainakin Helsinkiä, Turkua, ystäviä, liian vähän unia ja liian paljon nälkää. Onneksi jano ei ole päässyt yllättämään.

Päättyvällä viikolla tein onnistuneen visiitin Turkuun. Isälläni oli keskiviikkoiltana runokirjan julkaisujuhlat Pienessä Kirjakaupassa (josta ylälaidan kuva).  Juhla oli hyväntuulinen, rauhallinen ja leppoisa – oli soittoa, lausuntaa, haastattelua, luentaa, laulua. Runokirjan, nimeltä Enkeli olkapäällä, löytänee kaupoista ja kirjastoista. Se sisältää kuutisenkymmentä sivullista lyhyitä, aforistisia, naivistisia riimirunoja – sopivat koko perheelle, mutta eivät ehkä tylyille tosikoille.

Julkaisujuhlan jälkeisenä päivänä tapasin sosiologiystäväni Aapon ja Anniinan. Oli ihanaa unohtaa työt muutamaksi toviksi, istua Proffan Kellarissa päiväoluella ja jutella niitä näitä opiskelusta, työstä, elämästä ja kaikesta kunnollisesta. Syödä piispanmunkkia Naantalin Aurinkoisessa,  katsella sulanutta Aurajokea.

- -

Työviikon kohokohtia olivat perjantain ehdokasjulkistus ja lauantain puoluevaltuuskunta. Järjestimme perjantaipäivänä puoluetoimistolla hieman tavallista isomman lehdistötilaisuuden tarjoiluineen kaikkineen ja esittelimme medialle kolme uutta euroehdokastamme – Tarja Cronbergin, Umayya Abu-Hannan ja Pasi Toiviaisen. Ehdokaslista on nyt yhtä, aivan pian julkaistavaa hyvää nimeä vaille täysi. Se on, vaatimattomasti sanoen, kaikkien puolueiden listoista kovatasoisin ja asiantuntevin. Päteviä ehdokkaita löytyy joka makuun – runsaudenpulaksi saakka.

Lauantaina puoluevaltuuskunta keskusteli Eurooppa-ohjelmasta (sic) ja vesipoliittisesta linjapaperista. Välitin kokouksen sisältöä ahkerasti Vihreiden Twitteriin, videoin ja valokuvasinkin. Välillä kävin nauttimassa Länsipuron Jannen väsäämää herkullista kasviswokkia Narinkkatorin sirkusmielisessä kampanjatapahtumassa. Aurinko paistoi, mutta tuulta olisi voinut olla yhtä viimaa vähemmän.