Minkälainen on vihreä tietoyhteiskunta? Minkälaista tietoyhteiskuntapolitiikkaa vihreät tekevät tai eivät tee? Mikä on vihreiden suhde tekijänoikeuskysymyksiin, kuka puhuu puolueen äänellä ja kuka ei?
Näitä kysymyksiä monet ovat viime kuukausina esittäneet. Eivätkä syyttä. Monet päätökset, kuten viime keväinen Lex Nokia, osoittavat, että Vihreissä on tarvetta keskustella sisäisesti monista tietoyhteiskuntapolitiikkaan liittyvistä periaatteellisistakin kysymyksistä. Yhtä lailla on tarpeen päivittää puolueen linjoja monissa tietoyhteiskuntateemaisissa kysymyksissä.
Vihreät on ollut pitkään tietoyhteiskunta-asioissa eduskuntapuolueista edelläkävijä, puhuttiinpa sitten käytännön kysymyksistä kuten verkossa tapahtuvasta kampanjoinnista tai teoreettisemmista asioista, kuten kansalaisoikeuksista tai sen ymmärtämisestä, miten uusi viestintäteknologia muuttaa monia tapoja, käytäntöjä ja periaatteita. Vihreillä on esimerkiksi edistyksellinen, vuonna 2004 tehty tietoyhteiskuntaohjelma, joka on monilta osiltaan ajankohtainen vielä tänäkin päivänä.
Mutta ei kaikilta osin. Osittain edelläkävijyys on myös menetetty.
Siksi puolueessa on aloitettu työ tietoyhteiskuntaohjelman päivittämiseksi, tai oikeammin uusimiseksi kokonaan. Työ alkaa ensi tammikuussa ja tehdään vuoden 2010 aikana. Eduskuntavaaleihin 2011 mentäessä Vihreillä on siis uusi, uljas tietoyhteiskuntaohjelma. Hyvä niin.
Sen lisäksi puolueessa on käynnistynyt laaja ja aktiivinen tekijänoikeuspolitiikkaa käsittelevä keskustelu. Sen tuloksena Vihreiden puoluehallitus perusti viime lauantaina tekijänoikeustyöryhmän, joka niin ikään aloittaa työnsä ensi tammikuussa. Sen tehtävänä on valmistaa linjat, joista selviää, mitä mieltä Vihreät ovat tekijänoikeuskysymyksistä. Nythän konkreettisia linjoja ei ole, joten eri ihmisten yksittäiset mielipiteet on ollut turhankin helppo yleistää – virheellisesti – koko puolueen linjoiksi.
Olen tyytyväinen siitä, että tekijänoikeuspolitiikka ja tietoyhteiskuntapolitiikka eriytetään vihreissä kahteen eri työryhmään. Vaikka tekijänoikeuskysymykset ovat kiinteä osa tietoyhteiskuntapolitiikkaa, tekijänoikeuskysymykset ovat niin laajoja ja monipuolisia, ja niistä ollaan Vihreiden sisällä niin useaa eri mieltä, että on hyvä, että tekijänoikeuksia pohditaan omassa asiantuntijaporukassaan. Ratkaisu vapauttaa myös tietoyhteiskuntatyöryhmän pohtimaan muitakin kuin tekijänoikeuspoliittisia asioita – jos tekijänoikeudet olisi käsitelty tietoyhteiskuntaryhmässä, olisi ollut vaarana, että aiheen polttavuuden vuoksi muut teemat olisivat jääneet taka-alalle. Nyt tälle ei ole vaaraa.
Itse seuraan työni puolesta ensi tammikuusta alkaen läheltä niin vihreiden tietoyhteiskunta- kuin tekijänoikeuspoliittistakin työtä. Kuulen mielelläni nyt ja tulevaisuudessa kaikenlaisia ajatuksia siitä, miten vihreää tietoyhteiskuntaa ja tekijänoikeuspolitiikkaa voidaan rakentaa ja toteuttaa. Lupaan viedä ajatuksia, tulivatpa ne keneltä tahansa, eteenpäin ohjelmia valmisteleviin työryhmiin – sekä pyrkiä tuomaan prosesseihin avoimuutta.
Euroopan parlamentti päätti, että on ihan okei jatkaa eläinkokeita kädellisillä apinoilla. Parlamentti päätti myös, että koe-eläinten toistuva, pitkäaikainen käyttö eläinkokeissa on sekin ihan okei.
Viime vuoden loppusyksystä Vihreiden puoluetoimistolle kokoontui joukko innokkaita vihreitä toimijoita, joiden mielestä puolueen tiede- ja teknologiapolitiikassa oli parantamisen varaa. Yksi Kasvi ei vielä kesää tee, vaan tarvitaan laajempaa vääntövoimaa ja kokonaisvaltaista näkemystä tieteen ja teknologian yhä lisääntyvästä poliittisesta merkityksestä, perustavassa kokouksessa (jossa mainittu kansanedustajakin oli läsnä) pohdittiin.