Esa Suominen pohtii mielenkiintoisesti Perussuomalaisten aurinkokuninkaan Timo Soinin asemaa ja sen aiheuttamia haasteita Perussuomalaisessa puolueessa. Esa arvelee Soinin muuttaneen mieltään EU-vaaliehdokkuudesta osittain siksi, että Soini pelkää, että aiemmin yhden miehen ja yksien kasvojen puolue olisi muuttumassa liian nopeasti monikasvoiseksi. Toisilla kasvoilla tässä tarkoitetaan ennen kaikkea maahanmuuttokriitikkojen Mestaria, vaitonaista kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahoa.

Esan pohdintaan on helppo yhtyä. Perussuomalaisten kasvu on ollut rajua (ei olisi yllätys, jos puolue mielipidemittauksissa ohittaisi Vihreät vielä ennen eurovaaleja), mutta kasvun hallitseminen on vaikeaa – jopa taitavana nostattajana tunnetulle Soinille. Haasteena on paitsi löytää yhteinen linja, myös pitää rivit niin suorina, että puolueen löytäneet eivät käänny heti kannoillaan takaisin, ja että yhteistyö muiden puolueiden kanssa olisi edes marginaalisesti mahdollista.

Soppaa maustaakseni heitän ilmaan muutaman pallon, ajatuksen, veikkauksen, arvion Perussuomalaisten ja Soinin tilasta ja tulevaisuudesta. Ne ovat peräisin suoraan hattuni pohjalta – ne siis ovat pelkkiä arvauksia ja spekulaatioita vailla mitään tietopohjaa. Kirjaan ne tähän kuitenkin ylös, koska on mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa, onko niistä jollain minkäänlaista todellisuuspohjaa, ja koska sapettaa, etten sanonut missään ääneen paria päivää ennen Soinin ehdokkuutta saamaani visiota siitä, että Soini lähteekin ehdolle.

Joka tapauksessa, arvauksiin siis:

1. Soinin euroehdokkuus oli pakon sanelema juttu, koska Halla-ahon asettaminen ehdolle olisi luonut kuvan puolueesta yhden liikkeen (maahanmuuttokriitikot) puljuna. Tätä Soini ei tahtonut.
2. Soinin euroehdokkuus oli pakon sanelema juttu, koska Halla-ahon ehdokkuus oli suljettu pois, eikä puolueen listoilla ollut yhtään kovaa nimeä, ja perussuomalaisten kannattajat eivät liiemmin eurovaaleista innostu. Vaarana oli, että vaaliliitosta olisi mennyt läpi Sari Essayah. Tämä olisi ollut Perussuomalaisille valtava pettymys.
3. Soinin euroehdokkuus oli pakon sanelema juttu, koska myötätuulessa gallupeissa oleva puolue ei voi hävitä vaaleja – se näyttäisi todella huonolta.
4. Soinin euroehdokkuus oli pakon sanelema juttu, mutta päätös ehdokkuudesta ei syntynyt viime viikolla, vaan selvästi aiemmin. Mahdollisesti jopa niin aikaisin, että Soinin aiempi ehdokkuusvenkurointi oli vain poliittista peliä. Tosin järkevää syytä tälle en äkkiseltään keksi.
5. Soinin euroehdokkuus ei ollut yllätys Kristillisdemokraateille, vaan asiasta oli sovittu jo aiemmin. Kristillisdemokraatit tyytyvät tilanteeseen, jossa Sari Essayah nousee europarlamenttiin Soinin palatessa Suomen eduskuntaan keväällä 2011. Muuta tapaa, jolla KD voisi nykykannatuksellaan saada MEPin, ei ollut eikä ole.
6. Soini ja Jussi Halla-aho ovat jo aiemmin sopineet, ettei Halla-aho lähde europarlamenttiehdokkaaksi, eikä Perussuomalaisten puoluehallituksen viime lauantain päätös tullut Halla-aholle yllätyksenä.
7. Soini ja Jussi Halla-aho ovat jo aiemmin sopineet, että Halla-aho ei asetu valitsijamiesyhdistyksen ehdokkaaksi, vaan kieltäytyy kohteliaasti kunniasta vaikka tarvittava nimimäärä saadaan kasaan.
8. Soini ja Jussi Halla-aho lähtevät Perussuomalaisten kärkiniminä vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Perussuomalaiset saavuttaa selvän vaalivoiton, molemmat herrat nousevat eduskuntaan. Perussuomalaiset pääsee mukaan hallitusneuvotteluihin.

Tähän pisteeseen asti Perussuomalaisten tie on oikeastaan varsin yksinkertainen – suurin haaste on oikeastaan se, miten Soini pystyy hoitamaan puolueensa puheenjohtajuuden ja MEPin työn samanaikaisesti. Suomessa olevaa puoluetta kun on vaikea johtaa Brysselistä tai Strasbourgista. Suuremmat vaikeudet alkavat hallitusneuvotteluissa. Niiden jälkeen:

1. Mikäli Perussuomalaiset lähtevät vuonna 2011 hallitukseen, tulee kaudesta Perussuomalaisille vaikea. Mikäli eivät, puoluetta syytetään vastuun pakoilusta, mutta omat kannattajat pysyvät – oppositiosta käsin tämä on helppoa.
2. Jos Perussuomalaiset lähtevät vuonna 2011 hallitukseen, puolue ei istu hallituksessa koko kautta, vaan lähtee pois ovet paukkuen – Perussuomalaisten kannattajillehan tämä vain sopii.
3. Kävi niin tai näin, jos puolue voittaa vaalit, Perussuomalaisten organisaatio ja kansanedustajien määrä kasvaa nopeasti. Tämän kasvun hallitseminen on todella vaikeaa. Pienestä poppoosta ei muututa tehokkaaksi keskisuureksi organisaatioksi yhdessä yössä.

Olennaisin kysymys on lopulta se, mitä Soini ja Perussuomalaiset haluaa. Jos puolue haluaa yhä jatkaa kannatuksensa kasvua ja pyrkiä pysyvästi keskisuurten puolueiden kastiin, se toimii todennäköisesti yllä kuvaillulla tavalla: tähtää vaalivoittoon vuonna 2011 ja sen jälkeen joko jatkaa oppositiossa tai tekee nopeahkon, räiskyvän vierailun hallituksessa vain palatakseen oppositioon. Skenaarioon, jossa puolue on hallituksessa vielä vuoden 2015 vaaleihin mentäessä, en usko.

Jos puolue haluaa muuttaa maailmaa mieleiseensä suuntaan, se pyrkii hallitukseen ja istuu siellä kauden loppuun asti. Se lienee kuitenkin myrkkyä Perussuomalaisten kannattajille, jotka elättelevät harhaluuloa siitä, että puolue jollakin tavalla pystyisi taistelemaan seuraavaa hallitusta vastaan. Miten siis Soini ja lähipiirinsä valitsee? Valta ja vaikuttaminen – politiikan aito pääoma – vai huutelua vailla pelkoa vastuusta vielä kymmenenkin vuoden kuluttua?

Loppuun asti lukeneille pieni lisäveikkaus – täysin hatusta heitetty tämäkin. Jos sekä Perussuomalaiset että Vihreät voittavat vuoden 2011 eduskuntavaalit, puolueet eivät kuitenkaan suostu samaan hallitukseen keskenään.