Vaalikausi. Sitä olikin jo ikävä.
Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki on valinnut vaalikampanjansa kärjeksi puolustusliitto Naton dogmaattisen vastustamisen. Kampanjaa sävyttää Arhinmäen hyökkäävä, välillä jopa vihainen tyyli.
Hattu pois päästä: Arhinmäki osaa vasemmistopopulisminsa. Hänen tavoitteenaan ei taida olla presidentin virka, vaan Vasemmistoliiton kannatuksen kasvattaminen.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi aggressiivinen Nato-kampanjointi saattaa olla fiksua.
Kovin tyylikästä saati valtionpäämiesmäistä se ei tosin ole. Se nähtiin eilisessä YLEn televisioväittelyssä. Arhinmäen hyökkäävä tyyli ei hurmannut esimerkiksi Ahtisaaren kampanjatiimissä taannoin vaikuttanutta Jussi Lähdettä:
Toivoin Paavo Arhinmäen esittelevän omia ajatuksiaan. Sen sijaan hän esitteli Niinistön, Lipposen ja eritoten Haaviston ajatuksia. Arhinmäen Stasi väittää löytäneensä Haaviston puheesta Vihreiden puoluevaltuuskunnalle vuodelta 2007 opillisen virheen. Entä jos sitä ei löydy? Mitä Arhinmäki tekee silloin?
Haluaisin juoda punaviiniä Paavo Arhinmäen kanssa, katsoa tiukasti silmiin ja haastaa. Paavo Arhinmäki näyttäytyy minulle suomalaisen politiikan populismin suurvisiirinä. Arhinmäelle taklaus tuntuu olevan logiikkaa tärkeämpää. Voisi viedä useammankin punaviinipullon, ennenkuin saisimme toisistamme selvää.
Veikkaan Arhinmäen Nato-vaalistrategian perustuvan kahteen kivijalkaan.
1) Julistetaan Nato kaiken kurjuuden aluksi & juureksi, jonka jälkeen
2) vihjataan, että samoista äänistä kamppailevat ehdokkaat – erityisesti Eva Biaudet ja vielä erityisemmin Pekka Haavisto – ovat enemmän tai vähemmän perustavalla tavalla eri mieltä Natosta kuin Arhinmäki. Vähän kuin pahan puolella.
Kuten Jussi Lähdekin yllä huomauttaa, olennaista strategiassa ei ole se, mitä mieltä Arhinmäki itse on. Olennaista on se, miten väärässä muut ovat, erityisesti Haavisto. Se on perinteinen oppositiostrategia, jota Arhinmäen ohella osaavat hyödyntää myös Soini ja Väyrynen.
Toimiiko se?
Ainakin sosiaalisessa mediassa Arhinmäen tyyli tuntuu purevan.
Arhinmäki kannattajineen on tehnyt parhaansa kylvääkseen epäilyksen siemenen Haaviston Nato-näkemyksistä. Esimerkkinä tästä käy Arhinmäen Facebook-päivitys, jossa hän kehottaa kannattajiaan lukemaan vanhan uutisen Vihreiden asevelvollisuuslinjojen julkaisutilaisuudesta. Uutista Vasemmistoliiton kannattajat ovat paitsi jakaneet innolla, myös tulkinneet kuin Raamattua – säkeitä omaan uskoon sovitellen.
Sillä, mitä Haavisto on tosiasiassa mieltä, ei taida olla Arhinmäen Nato-strategiassa lopulta merkitystä. Asia, josta vastakkainasettelu on haettu, voisi myös olla jokin muu. Tärkeintä on, että mahdollisimman monille liikkuvalle äänestäjälle syntyisi mielikuva, jossa Arhinmäki on “oikeassa” ja Haavisto “väärässä”.
Kyse on paitsi liikkuvien äänestäjien houkuttelemisesta, myös kilpailijoiden leimaamisesta. Se on tämän päivän politiikkaa, ja sen puuhan Arhinmäki röyhkeänä populistina (sanavalintojen kunnioittavimmassa merkityksessä) osaa.
Silti: en voi olla surematta sitä, että ajan henki tuntuu olevan otollisempi ärripäiselle aggressiolle kuin rauhanrakentamiselle.
- – -
Mitä Arhinmäki ja Haavisto ovat Natosta mieltä?
Paavo Arhinmäki vastaa Helsingin Sanomien vaalikoneessa kysymykseen Natosta näin:
“Suomen ei missään oloissa ole järkevää liittyä NATOon.
Vastaus on lähinnä omaa näkemystäni, vaikka “ei missään oloissa” on varsin jyrkkä ilmaisu.
Näköpiirissä ei ole kuitenkaan sellaisia “oloja”, jotka muuttaisivat Naton perusluonnetta. Nato on rikkaiden länsimaiden sotilasliitto, joka puolustaa näiden maiden valtapoliittisia ja taloudellisia etuja valikoiduissa konflikteissa.
Maailmassa tarvitaan liittoutumattomia sovittelijamaita, jotka eivät ole konfliktien osapuolia. Olemme hyvässä seurassa yhdessä Ruotsin, Itävallan ja Irlannin kanssa. Suomen pitää keskittyä rauhanturvaamiseen ja siviilikriisinhallintaan YK:n operaatioissa.
Lisäksi jäsenyys lisäisi Suomen puolustusmenoja roimasti, ainakin, jos Naton omia jäsenkriteerejä noudatettaisiin. Myös kansalaisten selvä enemmistö on jäsenyyttä vastaan.”
- Paavo Arhinmäki
Pekka Haavisto vastaa samaan kysymykseen näin:
“Nato-jäsenyys ei nyt ole ajankohtainen, mutta asiaa on voitava harkita tarvittaessa uudestaan.
En kannata Suomen NATO-jäsenyyttä. Suomella ei ole tällä hetkellä mitään sellaista turvallisuusvajetta, jonka NATO-jäsenyys ratkaisisi. Nyt tekeillä oleva puolustusvoimauudistus ei vaikuta Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.
Suomen on osallistuttava edelleen aktiivisesti kansainväliseen kriisinhallintaan, myös YK-johtoisiin operaatioihin. Meille on tärkeää myös pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kehittyminen ja syventyminen pohjoismaisen solidaarisuusjulistuksen pohjalta. Myös EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikaa ja siihen sisältyvää yhteistä puolustuspolitiikaa pitää kehittää.
Pidän tärkeänä periaatetta, että Suomen turvallisuuspoliittisista ratkaisuista päätetään aina kotimaassa, eikä niitä ratkaista Moskovassa tai Washingtonissa. Pidän nykyisessä hallitusohjelmassa olevaa, kuuden puolueen yhteisesti hyväksymää kirjausta osuvana.”
- Pekka Haavisto