Viime viikon pyykkäsin. Asuntooni oli ilmestynyt, varmaankin Turun tuliaisina, muutamia turkiskuoriaisia. Ne ovat pieniä ötököitä, jotka mönkivät pimeisiin koloihin ja sopivan tilaisuuden tullen natustavat vaatteisiin ikäviä reikiä. Vaikka sitä suurempaa haittaa turkiskuoriaisista ei ole, ovat ne kurjia vieraita.

Tällaisessa betonitalossa turkiskuoriaisista päässee eroon verrattain helposti. Riittää kun siivoaa säännöllisesti, myrkyttää lattialistat, kaapit ja komerot, puhdistaa matot hyvin – ja pyykkää kaikki vaatteet. Viimeksi mainitussa onkin ollut urakkaa, varsinkin siksi, että taloyhtiön pyykkitupaan pääsee hyvin harvoin ja oma iäkäs pesukoneeni on mallia “verkkainen”. Niinpä suuri osa vaatteistani, varsinkin sellaiset joita en juuri nyt käytä, ovat parvekkeella odottamassa pesuvuoroaan. Kyllä tämä tästä, kiirettä ei onneksi ole, sillä shortseja tuskin vielä pariin kuukauteen tarvitsee.

Siivoamisen ohella olen viime aikoina tutustunut lähiympäristööni. Kävin esimerkiksi Helsingin Keskuspuistossa. Yllätyin siitä, miten lähellä se on, ja miten mukavia hiihtolatuja metsissä oli. Jos olisin aiemmin tajunnut, olisin tuonut sukset pääkaupunkiin, mutta nyt lienee vähän myöhäistä.

Kevät alkaa tulla vähitellen pääkaupunkiin. Vaikka talvi sinnittelee viimeisillä voimillaan, yrittää puskea kuulemma luntakin vielä kerran-pari, kevään merkit ovat jo havaittavissa. Aurinko lämmittää vähän enemmän, päivät ovat hieman pidempiä, taivas on inan sinisempi. Mukavaa – kevät on jo tervetullut, talvea ja “talvea” on kestänyt aivan tarpeeksi.