Oulunkylän lähikirjasto on kiva lähikirjasto

Oulunkylän lähikirjaston oleskelunurkkaus. Kuva: Oulunkylän kirjasto

Kävin eilen tutustumassa vastikään remontoituun Oulunkylän lähikirjastoon. Suosittelen reissua Oulunkylään lämpimästi muillekin jo ihan opintomielessä, sillä Oulunkylän lähikirjasto on hyvä esimerkki viihtyisästä, toimivasta ja houkuttelevasta tämän vuosituhannen lähikirjastosta.

Kuten ylälaidan kuvasta näkee, kirjaston sisustukseen oli satsattu. Oli viihtyisiä sohvia ja nojatuoleja. Oli hyvällä tavalla mielenkiintoisia valaisinratkaisuja. Ja värejäkin oli uskallettu käyttää.

Sisustuksen lisäksi tiloja oli pohdittu vähän uudella tavalla, käyttäjien näkökulmasta. Nuorille oli hengailutilaa. Lehdistä ja lukemisesta kiinnostuneille oli rauhallista lukusalitilaa. Ja meille kirjojen kuluttajille oli tehty palvelus laittamalla teokset tyylikkäisiin, mataliin hyllyihin.

Loppusyksyllä luettua

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla on kotimaisen kirjallisuuden klassikko. Ihan syystä. Vaikka Väinö Linna ei ole kirjallisena ilmaisijana huippua, tapa, jolla Linna kuljettaa henkilöhahmonsa halki Suomen historian, on kunnioitettava. Parasta kirjassa on inhimillinen henkilögalleria, kurjinta Linnan eräät kummat valinnat (miksi esimerkiksi Koskelan Akselin – kirjan keskushenkilön – elämän kannalta olennaiset tapahtumat, kuten häät ja kuolema, käsitellään niin pintapuolisesti?) ja yleisesti romaanitrilogian kolmas osa, jossa on joutokäyntiä enemmän kuin tilkkeeksi.

Dan Rhodes: Antropologia on epätasainen, kirjallisesti hieman haukotuttavakin kokoelma piennovelleja miehen ja naisen suhteesta. Piennovelleissa ei monta huippuhetkeä ole – hauskoiksi aiotut novellit eivät naurata, ja syvällisiksi suunnitellut eivät ole syvällisiä. Sataan novelliin mahtuu vain muutama helmi.

Tommy Wieringa: Joe Speedboat on aikalaiskertomus erään hollantilaisen kaveriporukan kasvusta, elämästä ja ystävyydessä tapahtuvista muutoksista, kuljetettuna pyörätuoliin päätyneen kertojan näkökulmasta. Wieringan kieli on elävää, hyvällä tavalla näppärää ja lämminsydämistä. Tarina on mukaansatempaava ja hyvällä tavalla hyväntuulinen.

Anne Enright: Valvojaiset

Anne Enright: Valvojaiset

Anne Enrightin romaani Valvojaiset on vahva, ummasävyinen kertomus irlantilaisperheestä. Se on tarina unohdetuista muistoista. Tunteista omaa perhettä kohtaan. Sisaruksen kuolemasta. Kuvitelmista ja totuuksista.

Enright on rakentanut Booker-palkitun romaaninsa kahteen kerrokseen. Niistä toisessa selvitetään sisarusten isoäiti Adan elämänvaiheita. Toisessa surraan  viinanjuontiin taipuneen sisaruksen, Liamin kuolemaa. Kerrokset lomittuvat toisiinsa taitavasti. Adan ja Liamin tarinat kasvavat yhteen.

Hyvin kirjoitettu ja ansiokkaasti käännetty romaani on käännöskirjallisuutta parhaimmillaan. Erityisen hyvää romaanissa on Enrightin taito kuvata vihan ja turhautumisen tunteita – uskottavasti, oivaltavastikin. Kevyttä kesälukemista kirja ei ole, niin vahvasti romaani kiinni tämän ajan tunteiden varjoisissa mutta todellisissa puolissa.