Joulukuun ensimmäisen viikon vietin työmatkalla Brysselissä. Tällä kerralla Euroopan pääkaupunki vaikutti edellistä matkaa viihtyisämmältä: talot olivat kauniimpia, ihmiset hyväntuulisempia, säätila siedettävämpi.

Vaikka aikaa kaupungin tarkkailuun tai kiireettömään flanööraamiseen ei tiiviin seminaariohjelman vuoksi jäänyt, jo mukavat joulumarkkinat ja pääaukion kaunis valaistus takasivat tunnelman. Sitä täydensivät herkulliset illalliset laaturavintoloissa, monet nautitut viinilasilliset ja erinomainen vihreä seura. Matka oli varhaisia aamuherätyksiä lukuun ottamatta herkkua urbaaninboheemille, boheeminurbaanille sisäiselle federalistilleni. Rajat, kaatukaa! Raiteet Suomesta Keski-Eurooppaan, rakentukaa!

Matkan suurin yllätys oli Dalai Laman kohtaaminen. Pieni joukko suomalaisia – minä yhtenä – koki käsivarren mitan päästä, kun Tiibetin kunnioitettu johtaja saapui torstaiaamuna puhumaan Euroopan Parlamenttiin. Säteilevä Dalai Lama hymyili ja nauroi ihmisille, tervehti ja kätteli vastaanottajia – myös minua, siinä missä paikallisia Tiibet-aktivisteja ja EU:n komissaarejakin.

Oikean kättelykäteni ehkä pesen vielä jonakin päivänä, mutta muistot ovat pysyviä. Samoin kuin alla oleva kuvaamani YouTube-video, jossa oikea käteni ikustuu ajassa 1:36.