Oulunkylän lähikirjasto on kiva lähikirjasto

Oulunkylän lähikirjaston oleskelunurkkaus. Kuva: Oulunkylän kirjasto

Kävin eilen tutustumassa vastikään remontoituun Oulunkylän lähikirjastoon. Suosittelen reissua Oulunkylään lämpimästi muillekin jo ihan opintomielessä, sillä Oulunkylän lähikirjasto on hyvä esimerkki viihtyisästä, toimivasta ja houkuttelevasta tämän vuosituhannen lähikirjastosta.

Kuten ylälaidan kuvasta näkee, kirjaston sisustukseen oli satsattu. Oli viihtyisiä sohvia ja nojatuoleja. Oli hyvällä tavalla mielenkiintoisia valaisinratkaisuja. Ja värejäkin oli uskallettu käyttää.

Sisustuksen lisäksi tiloja oli pohdittu vähän uudella tavalla, käyttäjien näkökulmasta. Nuorille oli hengailutilaa. Lehdistä ja lukemisesta kiinnostuneille oli rauhallista lukusalitilaa. Ja meille kirjojen kuluttajille oli tehty palvelus laittamalla teokset tyylikkäisiin, mataliin hyllyihin.

Elämää Käpylässä

Käpylän koti kesäkuussa 2010

Loppukevät ja alkukesä on ollut melkoista muutosta. Hässäkkääkin. Muutin Kannelmäestä Käpylään toukokuun alussa, asumaan ihan oikeaan omakotitalokommuuniin. Saman katon alla meitä elää nyt yhteensä kahdeksan: viisi ihmistä, kaksi kissaa ja yksi koira. Ainakin toistaiseksi tilaa koko konkkaronkalle on riittänyt hyvin.

Talomme on vuokra-asunto. Se on rakennettu 1930-luvulla, mutta remontoitu aivan vastikään – pesutiloissa viimeistelytyöt ovat jopa vielä hieman kesken. Neliöitä on yhteensä 240. Asunnon löysimme ihan vapailta markkinoilta. Kävin näytössä maaliskuussa, ja onni potkaisi sen verran, että omistaja valitsi vuokralaiseksi juuri meidän porukkamme.

Näkymä kallioiselle, kesäiselle, vihertävälle takapihalle.

Talossa ja yhteisasumisessa on monta mukavaa juttua. Eräs ihanimmista asioista on kallioinen takapiha, jolla viettää aikaa mielellään. Pötkötellen. Grillaillen. Kitaraa soitellen. Kirjaa lukien. Ja ihan vain istuskellen. Olen laittanut takapihan seudulle jos jonkinmoista kasvia kasvamaan, yrteistä härkäpapuihin asti. Jotkut kasvatukset ovat menestyneet hyvin, jotkut vähemmän kaksisesti.

Asunnon sisällä on mukavaa muun muassa se, että talossa on käytetty kaikenmoisia värejä. On punaista, on keltaista, on sinistä. Taloa on remontoitu hyvällä maulla ja ammattitaidolla.

Sininen makuuhuone.

Peruspalvelutkin ovat mainiot: on videotykkiä, valkokangasta, ilmalämpöpumppua. Kaksikiukaista saunaa, astianpesukonetta, hierovaa sänkyäkin. Kelpaa hippein elellä.

Erkkeri ja viherkasveja.

Kirjahyllyköt portaikossa.

Keittiö.

Ahomansikoita takapihalla.

Ötököitä ja ulkoilua

Viime viikon pyykkäsin. Asuntooni oli ilmestynyt, varmaankin Turun tuliaisina, muutamia turkiskuoriaisia. Ne ovat pieniä ötököitä, jotka mönkivät pimeisiin koloihin ja sopivan tilaisuuden tullen natustavat vaatteisiin ikäviä reikiä. Vaikka sitä suurempaa haittaa turkiskuoriaisista ei ole, ovat ne kurjia vieraita.

Tällaisessa betonitalossa turkiskuoriaisista päässee eroon verrattain helposti. Riittää kun siivoaa säännöllisesti, myrkyttää lattialistat, kaapit ja komerot, puhdistaa matot hyvin – ja pyykkää kaikki vaatteet. Viimeksi mainitussa onkin ollut urakkaa, varsinkin siksi, että taloyhtiön pyykkitupaan pääsee hyvin harvoin ja oma iäkäs pesukoneeni on mallia “verkkainen”. Niinpä suuri osa vaatteistani, varsinkin sellaiset joita en juuri nyt käytä, ovat parvekkeella odottamassa pesuvuoroaan. Kyllä tämä tästä, kiirettä ei onneksi ole, sillä shortseja tuskin vielä pariin kuukauteen tarvitsee.

Siivoamisen ohella olen viime aikoina tutustunut lähiympäristööni. Kävin esimerkiksi Helsingin Keskuspuistossa. Yllätyin siitä, miten lähellä se on, ja miten mukavia hiihtolatuja metsissä oli. Jos olisin aiemmin tajunnut, olisin tuonut sukset pääkaupunkiin, mutta nyt lienee vähän myöhäistä.

Kevät alkaa tulla vähitellen pääkaupunkiin. Vaikka talvi sinnittelee viimeisillä voimillaan, yrittää puskea kuulemma luntakin vielä kerran-pari, kevään merkit ovat jo havaittavissa. Aurinko lämmittää vähän enemmän, päivät ovat hieman pidempiä, taivas on inan sinisempi. Mukavaa – kevät on jo tervetullut, talvea ja “talvea” on kestänyt aivan tarpeeksi.