Kirjoitin vieraskynämerkinnän Leo Straniuksen blogiin. Vieraskynäilypyyntö oli kunnia – onhan Leon blogi valittu mm. viime vuonna Suomen ympäristöblogien ykköseksi.
Alla kirjoittamani merkintä.
- -
Radikaaleinta on olla kiltti
Leo tilasi mainioon blogiinsa vieraskynäilyn sosiaalisen median uusimmista tuulista.
Olen suoraan sanoen huono tuultennuuskija, sillä olen kyllästynyt sosiaaliseen mediaan.
Olen kyllästynyt, koska pääni on täynnä kaikenmoista nettikuonaa, jonka ääressä ei kenenkään täysipäisen pitäisi aikaansa viettää. Nettikuonalla tarkoitan sitä sosiaalisen median, blogosfäärin ja kaikenkarvaisten keskustelupalstojen maailmaa, jossa tyypillisimmät toiminnan motiivit ovat viha, vimma ja katkeruus.
Vaikka olen väsynyt verkkokeskusteluihin, en ole kyynistynyt, sillä olen oivaltanut, että on olemassa työkalu, joka vähentää vihaa, vimmaa ja katkeruutta paitsi verkossa, myös sen ulkopuolella. Työkalu on yksinkertainen: kiltteys.
Mitä enemmän verkkokeskusteluja seuraan, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että radikaaleinta ja rohkeinta Internetissä on olla kiltti.
Radikaaliuden lisäksi kiltteys on myös huikean toimiva toimintamuoto verkkokeskusteluissa. Siihen on kaksi hyvää syytä.
Ensimmäinen syy on ihan itsestään selvä. Maailma on vähän parempi paikka, jos ihmiset ovat kilttejä toisilleen.
Toinen syy on se, että kiltteydellä voittaa keskustelun kuin keskustelun. Mikään ei saa kiukkuista vastakommentoijaa pahemmin pois raiteiltaan kuin kiukkuiluun vastaaminen kohteliaisuudella ja kiltteydellä. Mikään ei näytä paremmalta kuin se, että kestää tyynesti keskustelun toisen osapuolen loanheiton – ja vastaa surkeisiinkin argumentteihin kohteliaisuudella ja kunnioituksella.
On tolkuttoman vaikeaa yrittää olla verkkokeskusteluissa kiltti, jos koko keskustelukulttuuri ympärillä on mitä on. Eikä toki kiltteyttä aina jaksakaan – joskus on terapeuttista vastata äksyilyyn ärjymällä. Silti kaikesta hankaluudestaan huolimatta kiltteys on toiminnan ja keskustelun tapa, jota verkossa tarvitaan – vaikka yksi sana kerrallaan.
