Aikuisopiskelijan päiväkirjan päätös: 5 onnistumista opintovapaalta

Vietin edelliset seitsemän kuukautta opintovapaalla Eläinsuojeluliitto Animalian viestintäpäällikön työtehtävistä. Toimistotuolin sijaan kulutin koulunpenkkiä Aalto ARTSin Media Lab Helsingissä, jossa olen opiskellut kansainvälisessä New Media Production and Design -maisteriohjelmassa syksystä 2012 lähtien.

Seitsemän kuukauden opintovapaa sujahti salamana; opintovapaani päättyi virallisesti heinäkuun viimeisenä. Tänään palasin työpaikalle muistelemaan salasanoja, ihmettelemään toistatuhatta saapunutta sähköpostiviestiä sekä totuttelemaan helteisen konttorin arkeen.

Opintovapaani oli onnistunut, ja olen iloinen, että rohkenin jäädä työelämästä reiluksi puoleksi vuodeksi syrjään. Koulutusrahaston myöntämällä aikuiskoulutustuella rahoitettu opintovapaa antoi mahdollisuuden paitsi opiskella täysipäiväisesti, myös mahdollisuuden miettiä omaa työelämää uusista näkökulmista.

Omaan opintovapaaseeni mahtui viisi iloista onnistumista:

1) Sain tehtyä graduni.

Opintovapaani päätavoitteena oli gradun tekeminen. Aloitin nollapisteestä tammikuussa. Mielessäni oli kyllä kelpo aihe, mutta täsmällistä tutkimussuunnitelmaa en ollut tehnyt. Siksi oli onni, että tarjouduin (ja pääsin) alkuvuodesta tekemään tilaustyötä Maailmanpankille paikannusteknologioiden hyödyntämisestä kehitysyhteistyöhankkeissa. Tilaustyöllä oli tiukka deadline, joten se kiritti kirjoittamaan huhti-kesäkuussa.

Aherrus kannatti. Tilaustyö lähti Maailmanpankkiin ajallaan, sopivasti jalkapallon MM-kisojen alkulohkovaiheessa. Tilaustyöhön kirjoittamastani aineistosta muokkasin gradun, jonka sähköpostitin graduohjaajalleni heinäkuussa. Opintovapaani viimeisen kuukauden sain siis kesälomailla.

Opintovapaan aikana tekemäni gradu on toinen lopputyöni: Turun yliopiston sosiologian laitokselle jätin ensimmäisen graduni syksyllä 2007. Toisen gradun tekeminen oli ensimmäistä helpompaa. Vaikka kakkosgradun tekemisessä haasteina olivat tiukat deadlinet,  kirjoittaminen englanniksi sekä kommunikaatiohaasteet toisella puolella maapalloa asuneiden kirjoittajakollegoiden kanssa, ensimmäisestä työstä saadut kokemukset helpottivat toisen gradun tekemistä.

Gradun tekemisessä arvokkainta oppia sain yhteistyöstä Maailmanpankin kanssa. Vaikka Maailmanpankki tuottaa paljon raportteja, ja vaikka monet raporteista jäävät valitettavan vähälle huomiolle, vaikutuin kirjoittajakollegoideni tehokkuudesta ja asiantuntemuksesta sekä Maailmanpankin vertaisarviointiprosessista. Se oli aidosti kriittistä ja kiinnitti huomiota oikeisiin asioihin.

2) Sain kerättyä opintopisteitä.

Gradun lisäksi ehdin keväällä ahkeroida kolmattakymmenettä opintopistettä. Enemmänkin olisin voinut opiskella, mikäli Media Labin kurssitarjonta ei olisi läjittynyt päällekkäin, mikäli paria kurssia ei olisi peruttu ja mikäli toukokuussa en olisi tehnyt erästä parin viikon eurovaaliprojektia.

Joskus kuulee puhuttavan, että eräs isoimmista ongelmista korkeakouluopintojen edistämisessä on juuri hankala kurssitarjonta: päällekkäisyyksiä on runsaasti, pakollisia kursseja ei järjestetä kuin kerran vuodessa ja yliopiston sisäinen liikkuvuus on vaikeaa. Opintovapaakokemukseni perusteella allekirjoitan kaikki mainitut murheet.

3) Tuli liikuttua mukavasti.

Opintovapaa ei voi olla pelkkää opiskelua, muuten opiskelijasta voi tulla silkka sohvaperuna. Opintoja tasapainottaakseni kävin keväällä reippaasti kuntosalilla (kesällä tosin käynnit vähenivät) ja treenasin juoksemista siinä määrin, että kesäkuun alussa juosta kipittelin ensimmäisen puolimaratonini (2 h 11 min).

Jälkimmäisestä kuuluu iso kiitos ystävälleni Kimmolle, jonka kanssa päätimme uudenvuodenlupauksena osallistua Helsinki Half Marathon -juoksutapahtumaan. Lupaus kannatti: kokemus oli voimaannuttava ja kaikin tavoin mukava. Ensi vuonna uudestaan.

4) Tehtiinpä keittiöremonttikin.

Kun graduasiat olivat kunnossa, teimme puolisoni kanssa Laajasalon kodissamme pienen keittiöremontin.

Tai, tarkentaen: puolisoni ollessa työmatkalla, minä ja osaava isäni teimme keittiöremontin. Vaihdoimme keittiön työtasot, vaihdoimme keittiön pesualtaan, kätkimme välitilan maitokahvinsävyiset kaakelit kiiltävien levyjen taakse ja vaihdoimme vanhan liesitason uuteen tehokkaaseen induktiolieteen.

Alle tuhat euroa maksanut, muutaman päivän kestänyt remontti kannatti tehdä. Keittiö on nyt paljon käytännöllisempi, valoisampi – ja kauniimpi. Iso parannus pienellä vaivalla!

5) Sain aikaa itselleni.

Parasta opintovapaassa oli sen vapaus: olla vastuussa omista aikatauluista, töistä ja tekemisistä. Opintojen, gradunteon ja muun työn ohella opintovapaalla oli myös mahdollisuus liikkua, hengähtää, ajatella sekä miettiä, mitä tulevaisuudeltaan toivoo.

Opintovapaapäivistä oli moneksi. Oli päiviä, jolloin tein töitä kellon ympäri. Oli päiviä, jolloin pötköttelin sohvalla jaksamatta tai haluamatta tehdä sen kummempaa. Ja oli kaikenlaisia päiviä niiden väliltä. Keskimäärin olin kyllä aika ahkera.

Tosiasia on, että aikuisopintovapaan voisi halutessaan käyttää ihan vain lepäillen (mitään opintopistekontrollia tai muuta valvontamekanismia siinä ei ole – kunhan nyt vaan ei tienaa aikuisopintotuen päälle yli 250 euroa kuukaudessa). Mutta sen voi myös käyttää hyödyllisesti: opiskellen, uutta oppien ja lopputyötä kirjoittaen.

Jälkimmäistä suosittelen: seitsemän kuukauden kokemukseni perusteella siitä tulee tosi hyvä mieli.

P.S. Vain pari pientä asiaa, jotka jäivät hieman harmittamaan: 1) Olisin voinut bloggailla ja muutenkin kirjoittaa ahkerammin. Gradutyö taisi viedä kirjoitusvoimat. 2) Haaveilin reissusta Haltille. Se ei aikataulusyistä toteutunut. Mutta onneksi Halti on ja pysyy, odottelee reissumiestä rauhassaan. Ja 3) ystäviä ja tuttavia olisi voinut tavata useamminkin. Mutta ainahan sitä voisi.

Kevään ensimmäisillä luennoilla

Toinen viikko aikuisopiskelua on tuota pikaa takana.

Niin opiskelusta kuin aikuisopiskelijan elämästä tuli yllättävän nopeasti arkista. Vielä viikko sitten tunsin  syyllisyyttä siitä, että en lähtenyt aamuisin toimistolle, vaan nautin pitkän aamiaisen.

Viime päivinä olo on ollut toinen. Rauhalliset aamut ovat aikuisemman opiskelijaelämän etuoikeus. Aamuista saa nauttia.

Päättyvä viikko oli ensimmäinen varsinainen opiskeluviikkoni. Ensimmäiset luennot alkoivat, ja graduseminaari jatkui joulutauon jälkeen. Opiskelun ohella ehdin liikkua kohtalaisesti, suunnitella opintoprojektia, jutella professorin kanssa gradusta – ja käydä paikkauttamassa hampaani.

Maanantaina ihastelin Helsinkiin viimeinkin saapunutta talvea ja  piipahdin pyöräillen vanhassa työpaikassani Vihreiden puoluetoimistolla. Suunnittelimme Vihreiden viestintäväen kanssa verkossa toteutettavaa opintoprojektia, joka julkaistaneen eurovaalien jälkeen. Samalla reissulla käväisin teekupposella myös nykyisen työpaikkani Animalian toimistolla. Oli kivaa nähdä maailmanparantajaystäviä – ja oli erityisen mukavaa, kun hikisen pakkaspyöräilypäivän päätteeksi pääsi kotona lämpöiseen suihkuun.

Tiistaina alkoivat opinnot. Osallistun koko kevään kestävälle Art, Technology and Business -kurssille, jossa pohditaan luovien alojen projektien suunnittelua, toteutusta ja hallinnoista monista eri näkökulmista. Tiistai-iltapäivänä kurssi alkoi.

Kurssilla tehdään Aalto ARTSin tapaan paljon pienryhmätöitä hands-on -style. Ero aiempiin yliopisto-opintoihini Turussa on melkoinen: ARTSissa lähes joka kurssin lähes jokaisella opintokerralla on tarjolla design-painotteista projekti- ja pienryhmätyötä. Siinä on teoreettisemmalle totuttelemista.

Keskiviikkona pidettiin ns. Libanon-kurssin tilannepäivitystapaaminen. Libanon-kurssilla opiskelijat tekevät yhdessä beirutilaisten kumppaneiden kanssa uuteen mediaan kytkeytyviä yhteistyöhankkeita. Oma pienryhmäni yrittää yhdessä beirutilaisten kansalaisaktiivien kanssa kehittää tapoja, joilla paikallisen hackerspacen toimintaedellytyksiä voitaisiin parantaa.

Kurssin ohjelmaan sisältyi kymmenen vuorokauden mittainen reissu Libanoniin, mutta maan epävakauden vuoksi Aalto-yliopisto ei hyväksynyt kurssin matkasuunnitelmaa. Vaikka asiasta vielä keskustellaan, veikkaan, että yliopiston dekaanin sekä median laitoksen johtajan tekemä päätös ei muutu. Päätös vaikuttaa kurssin ohjelmaan ja kurssilaisten mielialaan. Se myös pakottaa pohtimaan uusia työtapoja: oman pienryhmäni pitää miettiä, miten voimme tehdä projektimme Suomesta käsin siten, että se on mielekäs sekä beirutilaisille yhteistyökumppaneille että meille itsellemme.

Keskiviikkoiltapäivänä jutustelin myös laitoksen professorin kanssa gradupuuhista. Pitää valita hyvistä vaihtoehdoista toinen. Niistä lisää myöhemmin.

Keskiviikkoiltana jatkui graduseminaari. Ei ihmeempää ohjelmaa, aikataulutuksia keväälle vain. Valitsin gradun esittelypäivät helmikuulle ja toukokuulle. Medialaboratoriossa kunkin opiskelijan pitää seminaarissa esitellä gradusuunnitelmiaan vähintään kahdesti: ensin ideapaperina, sitten jo edenneenä tutkielmana.

Torstaina kävin hammaslääkärissä. Tymäkkä puudutus vei ponnen muulta puuhalta. Hammaslääkärivisiitin jälkeen piipahdin Helsingin keskustassa hoitamassa asioita. Oli kummallista olla ostoksilla keskellä viikkoa, keskellä päivää.

Tänään perjantaina, tätä tekstiä kirjoittaessani, istun jälleen Vihreiden puoluetoimistolla. Veimme maanantaina mietittyjä ideoita kohti käytäntöä,  aikataulujakin ehdimme miettiä.

On ollut mukava viikko. Opiskelupuuhat maistuvat. Olo on pakkasenkirpeä ja keväänkepeä: mukavaa aikuisopiskelijaelämää.