Vanhempainvapaalla: Elokuun touhuiluja

Elokuussa on helteillyt. Kylmän kesäkuun ja kolean heinäkuun jälkeen Suomen kesä on tuntunut tavallista lyhyemmältä, hauraammalta. Siksi on ollut ilo olla R:n kanssa isyysvapaalla elokuussa, valtaosan kansasta viettäessä päiviään toimistoissaan ja työmaillaan.

Vauvan kanssa ulkoilu lämpimillä elokuukeleillä on ollut kivaa ja helppoa: sen kun avaa oven ja menee etu- tai takapihalle. Tai lähtee kävelylle. Pukeminen on helppoa (l. sitä ei tarvitse ihmeemmin tehdä) ja ihmeteltävää ulkona riittää. Tätä kesähelppoutta arvostanee pian syksyn tullen – talvipakkassäistä puhumattakaan.

Vauvatouhupäivät ovat kuluneet vikkelästi. Vaikka pääosin olemme kotoilleet tai lähiseutuilleet, muutamankin kerran viikossa olemme R:n kanssa käyneet milloin missäkin, kuten lounastelemassa, kahvittelemassa tai ihan vaan ystäviä tapaamassa. Harrastuksiakin on luvassa, kun parin viikon kuluttua jatkuu musiikkileikkikoulu. Kivaa!

Matkusteltukin on, aina kulttuurin pääkaupunkiin saakka. Piipahdimme viime viikonvaihteessa Turussa perhepoppoolla, katselemassa kaunista jokirantaa sekä tapaamassa kaupunkiin saapuneita vanhempiani. Kesäinen Turku se vaan on kauneinta suomalaista kaupunkimaisemaa!

Mosse poseeraa Turussa, Aurajoen rannassa.
Mosse poseeraa Turussa, Aurajoen rannassa.

R on harjoitellut viime päivinä tukea vasten kävelemistä ahkerasti. Ja on edistynytkin: vauva kulkee tukea vasten huoneen päästä päähän, ja varmaan kulkisi pidemmällekin, jos pöytiä, tuoleja ja lipastoja joista ottaa kiinni olisi enemmän. Aivan viime päivien oppina on hallittu kontalleen laskeutuminen polvia koukistaen – tärkeä taito sekin.

Siihen liittyikin iso viime viikonloppuinen uurastus, kun porailin ja hikoilin sekä lipastoja kiinni seiniin että vauvaportteja portaiden ylä- ja alapäähän. Työtä riitti, mutta nyt asuntomme alakerta on vauvaturvallisempi.

Omassa pinnasängyssäkin on kiva harjoitella seisoskelua.
Omassa pinnasängyssäkin on kiva harjoitella seisoskelua.

Mukavaa mieltä viime päiviin on tuonut myös valmistumiseni: maisteriopintoni Aalto ARTS -yliopiston Medialaboratoriossa päättyivät. Kävin eilen hakemassa Master of Arts -tutkintotodistukseni Arabian yliopistokampuksen opiskelijapalveluista. Nyt sitä ollaan Taiteen maisteria, että niin! Syksyn pohdintana onkin suunnitella jatko-opintoja, sillä pitkäaikaisena haaveenani on tohtorintutkinto, ja askeleita sitä kohti on syytä ottaa.

Aikuisopiskelijan päiväkirjan päätös: 5 onnistumista opintovapaalta

Vietin edelliset seitsemän kuukautta opintovapaalla Eläinsuojeluliitto Animalian viestintäpäällikön työtehtävistä. Toimistotuolin sijaan kulutin koulunpenkkiä Aalto ARTSin Media Lab Helsingissä, jossa olen opiskellut kansainvälisessä New Media Production and Design -maisteriohjelmassa syksystä 2012 lähtien.

Seitsemän kuukauden opintovapaa sujahti salamana; opintovapaani päättyi virallisesti heinäkuun viimeisenä. Tänään palasin työpaikalle muistelemaan salasanoja, ihmettelemään toistatuhatta saapunutta sähköpostiviestiä sekä totuttelemaan helteisen konttorin arkeen.

Opintovapaani oli onnistunut, ja olen iloinen, että rohkenin jäädä työelämästä reiluksi puoleksi vuodeksi syrjään. Koulutusrahaston myöntämällä aikuiskoulutustuella rahoitettu opintovapaa antoi mahdollisuuden paitsi opiskella täysipäiväisesti, myös mahdollisuuden miettiä omaa työelämää uusista näkökulmista.

Omaan opintovapaaseeni mahtui viisi iloista onnistumista:

1) Sain tehtyä graduni.

Opintovapaani päätavoitteena oli gradun tekeminen. Aloitin nollapisteestä tammikuussa. Mielessäni oli kyllä kelpo aihe, mutta täsmällistä tutkimussuunnitelmaa en ollut tehnyt. Siksi oli onni, että tarjouduin (ja pääsin) alkuvuodesta tekemään tilaustyötä Maailmanpankille paikannusteknologioiden hyödyntämisestä kehitysyhteistyöhankkeissa. Tilaustyöllä oli tiukka deadline, joten se kiritti kirjoittamaan huhti-kesäkuussa.

Aherrus kannatti. Tilaustyö lähti Maailmanpankkiin ajallaan, sopivasti jalkapallon MM-kisojen alkulohkovaiheessa. Tilaustyöhön kirjoittamastani aineistosta muokkasin gradun, jonka sähköpostitin graduohjaajalleni heinäkuussa. Opintovapaani viimeisen kuukauden sain siis kesälomailla.

Opintovapaan aikana tekemäni gradu on toinen lopputyöni: Turun yliopiston sosiologian laitokselle jätin ensimmäisen graduni syksyllä 2007. Toisen gradun tekeminen oli ensimmäistä helpompaa. Vaikka kakkosgradun tekemisessä haasteina olivat tiukat deadlinet,  kirjoittaminen englanniksi sekä kommunikaatiohaasteet toisella puolella maapalloa asuneiden kirjoittajakollegoiden kanssa, ensimmäisestä työstä saadut kokemukset helpottivat toisen gradun tekemistä.

Gradun tekemisessä arvokkainta oppia sain yhteistyöstä Maailmanpankin kanssa. Vaikka Maailmanpankki tuottaa paljon raportteja, ja vaikka monet raporteista jäävät valitettavan vähälle huomiolle, vaikutuin kirjoittajakollegoideni tehokkuudesta ja asiantuntemuksesta sekä Maailmanpankin vertaisarviointiprosessista. Se oli aidosti kriittistä ja kiinnitti huomiota oikeisiin asioihin.

2) Sain kerättyä opintopisteitä.

Gradun lisäksi ehdin keväällä ahkeroida kolmattakymmenettä opintopistettä. Enemmänkin olisin voinut opiskella, mikäli Media Labin kurssitarjonta ei olisi läjittynyt päällekkäin, mikäli paria kurssia ei olisi peruttu ja mikäli toukokuussa en olisi tehnyt erästä parin viikon eurovaaliprojektia.

Joskus kuulee puhuttavan, että eräs isoimmista ongelmista korkeakouluopintojen edistämisessä on juuri hankala kurssitarjonta: päällekkäisyyksiä on runsaasti, pakollisia kursseja ei järjestetä kuin kerran vuodessa ja yliopiston sisäinen liikkuvuus on vaikeaa. Opintovapaakokemukseni perusteella allekirjoitan kaikki mainitut murheet.

3) Tuli liikuttua mukavasti.

Opintovapaa ei voi olla pelkkää opiskelua, muuten opiskelijasta voi tulla silkka sohvaperuna. Opintoja tasapainottaakseni kävin keväällä reippaasti kuntosalilla (kesällä tosin käynnit vähenivät) ja treenasin juoksemista siinä määrin, että kesäkuun alussa juosta kipittelin ensimmäisen puolimaratonini (2 h 11 min).

Jälkimmäisestä kuuluu iso kiitos ystävälleni Kimmolle, jonka kanssa päätimme uudenvuodenlupauksena osallistua Helsinki Half Marathon -juoksutapahtumaan. Lupaus kannatti: kokemus oli voimaannuttava ja kaikin tavoin mukava. Ensi vuonna uudestaan.

4) Tehtiinpä keittiöremonttikin.

Kun graduasiat olivat kunnossa, teimme puolisoni kanssa Laajasalon kodissamme pienen keittiöremontin.

Tai, tarkentaen: puolisoni ollessa työmatkalla, minä ja osaava isäni teimme keittiöremontin. Vaihdoimme keittiön työtasot, vaihdoimme keittiön pesualtaan, kätkimme välitilan maitokahvinsävyiset kaakelit kiiltävien levyjen taakse ja vaihdoimme vanhan liesitason uuteen tehokkaaseen induktiolieteen.

Alle tuhat euroa maksanut, muutaman päivän kestänyt remontti kannatti tehdä. Keittiö on nyt paljon käytännöllisempi, valoisampi – ja kauniimpi. Iso parannus pienellä vaivalla!

5) Sain aikaa itselleni.

Parasta opintovapaassa oli sen vapaus: olla vastuussa omista aikatauluista, töistä ja tekemisistä. Opintojen, gradunteon ja muun työn ohella opintovapaalla oli myös mahdollisuus liikkua, hengähtää, ajatella sekä miettiä, mitä tulevaisuudeltaan toivoo.

Opintovapaapäivistä oli moneksi. Oli päiviä, jolloin tein töitä kellon ympäri. Oli päiviä, jolloin pötköttelin sohvalla jaksamatta tai haluamatta tehdä sen kummempaa. Ja oli kaikenlaisia päiviä niiden väliltä. Keskimäärin olin kyllä aika ahkera.

Tosiasia on, että aikuisopintovapaan voisi halutessaan käyttää ihan vain lepäillen (mitään opintopistekontrollia tai muuta valvontamekanismia siinä ei ole – kunhan nyt vaan ei tienaa aikuisopintotuen päälle yli 250 euroa kuukaudessa). Mutta sen voi myös käyttää hyödyllisesti: opiskellen, uutta oppien ja lopputyötä kirjoittaen.

Jälkimmäistä suosittelen: seitsemän kuukauden kokemukseni perusteella siitä tulee tosi hyvä mieli.

P.S. Vain pari pientä asiaa, jotka jäivät hieman harmittamaan: 1) Olisin voinut bloggailla ja muutenkin kirjoittaa ahkerammin. Gradutyö taisi viedä kirjoitusvoimat. 2) Haaveilin reissusta Haltille. Se ei aikataulusyistä toteutunut. Mutta onneksi Halti on ja pysyy, odottelee reissumiestä rauhassaan. Ja 3) ystäviä ja tuttavia olisi voinut tavata useamminkin. Mutta ainahan sitä voisi.