Eilisen uutisen mukaan kirkkomyönteiset Vihreät järjestäytyvät Armon Vihreiksi. Järjestäytyminen on hyvä asia, mutta viesti, jonka Armon Vihreät välittivät Kotimaa-lehden uutisessa, oli ikävää luettavaa itselleni sekä – sosiaalisen median reaktioista päätellen – muille, joiden elämänkatsomus ei ole evankelis-luterilainen.
Uutisen innoittamana esitän alla neljä pyyntöä Armon Vihreille. Tyylilaji on julistuksellinen – kunnioituksesta, ei sen puutteesta johtuen.
Ensimmäinen pyyntö: antakaa pitää muita jumalia (tai olla pitämättä jumalia).
Vihreissä on koko joukko ihmisiä, jotka eivät usko evankelis-luterilaisen kirkon oppeihin. Vihreissä on ortodokseja, mormoneja ja juutalaisia. Vihreissä on muslimeja ja buddhalaisia. Luonnonuskovia, pakanoita, taolaisia, hinduja ja new age -väkeä.
Ja Vihreissä on suuri joukko ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista uskontoa.
Antakaa jokaisen pitää oma elämänkatsomuksensa.
Antakaa Vihreiden pysyä puolueena, johon mahtuvat erilaiset elämänkatsomukset ja joka suhtautuu erilaisiin elämänkatsomuksiin tyynesti ja tasa-arvoisesti.
Antakaa Vihreiden pysyä puolueena, joka suhtautuu evankelis-luterilaiseen kirkkoon tasa-arvoisesti muihin kirkkoihin nähden, ja joka tavoittelee elämänkatsomusten ja kirkkojen tasa-arvoa koko yhteiskuntaan.
Toinen pyyntö: viekää Vihreiden ajatukset evankelis-luterilaiseen kirkkoon (mutta älkää tuoko evankelis-luterilaista kirkkoa Vihreisiin).
Evankelis-luterilainen kirkko kaipaa Vihreiden hyviä näkemyksiä sukupuolten, seksuaalivähemmistöjen, uskontojen, elämäntapojen ja etnisten ryhmien tasa-arvosta.
Viekää Vihreiden hyvät ajatukset evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta älkää salakuljettako kirkkoa puolueeseen. Vihreät pärjää ilman evankelis-luterilaisen kirkon uskontunnustusta, evankeliumia ja luomisoppia. Konservatiivisuus, epätasa-arvoisuus ja suvaitsemattomuuskaan eivät Vihreisiin sovi.
Kolmas pyyntö: älkää loukatko toisin ajattelevia.
Ote Armon Vihreiden teeseistä: “Armon vihreät pyrkivät tuomaan vihreiden katsomuspolitiikkaan ja uskontokeskusteluun ennakkoluulojen sijasta faktoja, uutta näkökulmaa ja asiantuntijuutta.“
Toinen ote: “Armon vihreät haluaa tuoda keskusteluun järjen ja sydämen äänen sekä vihreiden ja kirkon sisällä että laajemmin yhteiskunnassa.“
Kolmas ote: “Ateistit ja fundamentalistit huutavat toisilleen kirkon yli, joka taas ei saa ääntään kuuluville ääripäiden välissä.“
Älkää korottako omaa elämänkatsomustanne tai omaa kirkkoanne muiden elämänkatsomusten tai kirkkojen yläpuolelle vihjaamalla, että toisella tavalla ajattelevien näkemykset olisivat ennakkoluuloisempia, vähemmän tosia, kapeakatseisempia ja asiantuntemattompia kuin omanne.
Älkää väittäkö omistavanne totuutta Jumalasta, jumalista, uskonnosta, uskonnoista tai uskontopolitiikasta. Älkää kerskailko, että teillä on järjen ääni ja sydän. Teillä on erilainen elämänkatsomus, mutta ei enemmän järkeä kuin uskonnottomalla, ei suurempaa sydäntä kuin pakanalla.
Ja älkää nyt ainakaan rinnastako ateisteja ja fundamentalisteja saman kolikon kääntöpuoliksi. Niitä ne eivät ole.
Neljäs pyyntö: älkää luoko vihollista (sillä vihollisenne on olkinukke).
Monien vihreiden vaatimus siitä, että uskontoihin suhtaudutaan tasa-arvoisen tyynesti, tai siitä, että valtio ja kirkko erotetaan toisistaan, ei ole hyökkäys elämänkatsomustanne kohtaan.
Älkää repikö puoluetta puhumalla “hyvin järjestäytyneestä ateistisesta osastosta” puolueen sisällä. Sellaista ei Vihreissä ole.
Älkää rakentako puolueen sisälle leirejä. Väkisin puolueen sisälle rakennettu, perusteeton “maaseutuvihreiden” ja “kaupunkilaisvihreiden” välinen vastakkainasettelu ei tarvitse uskonnollissävyistä seuraajaa.
Keskustelkaa, osallistukaa, ymmärtäkää. Meitä on moneksi.
Comments
Powered by Facebook Comments
Mitä Vihreiden yhteistyö kirkon kanssa käytännössä tarkoittaisi? Piispan puhetta puoluekokouksessa, kirkon työntekijöitä Vihreiden työryhmien jäseninä?
Jos näin, niin moniarvoisena puolueena Vihreiden tulee sallia sama oikeus myös muille jäsenten kannattamille katsomuskannoille. Siis työryhmät täyttyisivät muslimien imaameista, Vapaa-ajattelijoiden nimeämistä asiantuntijoista, buddhisteista, helluntalaisten saarnaajista jne.
Seurauksena ei juuri muusta kuin uskonnosta ehdittäisi enää keskustelemaankaan. Joten eiköhän jätetä uskonto kirkon asiaksi ja politiikka poliittisen puolueen ajettavaksi. Jos kirkko on jostakin samaa mieltä Vihreiden kanssa niin kompatkoon vaikka seurakuntalehdessä. Varmaa on että kirkko ei ole kaikesta samaa mieltä Vihreän liiton kanssa.
Mutta hei! Väkinäistä maalaisvihreiden ja kaupunkilaisvihreiden vastakkainasettelua ei kyllä ole olemassa kuin niiden mielessä, jotka eivät oikein tiedä paikkaansa omassa maailmassa. Se lienee vain luulo. Jos tuntee olonsa syrjäytetyksi ja äänensä kuulumattomaksi, kannattaa raivata tiensä keskemmälle ja mennä harjoittelemaan äänenkäyttöä jonkun ammattilaisen kanssa.
Uskonasioissa olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Siinä ei ihmeitä.
Eniten minua näissä (sekä maalais-kaupunkilais että armolliset-armottomat) jutuissa kiinnostaa se, miksi joidenkin epävarmuus oman äänen kuuluvuudesta puolueesta johtaa aina jonkun sivuyhdistyksen perustamiseen? Eikö ääni kuulu millään muulla keinolla? Eikö hyvää asiaansa saa etenemään millään muulla tapaa? Eivätkö samanhenkiset puolueen jäsenet löydä toisiaan muuten? Mitämitämitä ihmettä??
Ja miksei rakenneta siltoja? Miksi kaivetaan kuiluja? Miksei järkeä ja sydäntä voi muuten tuoda esiin ja näkyviin kuin tuolla tapaa?
Sata mieleen ponkaissutta kysymystä pitäisi tosin varmaan kysyä joltain muulta kuin Sinun blogisi kommenteissa Vesa :)
Hyvä. Pari kommenttia. Olen taipuvainen ajattelemaan, toisin kuin vihjaat, että militanteilla ateisteilla on yhteistä militanttien uskovien kanssa yhtä paljon kuin militanteilla vasemmistolaisilla on yhteistä militanttien oikeistolaisten kanssa. Ehkä arvaatkin, mikä.
Toiseksi suhtaudun (vain sivusta seuraajana tosin) vähän epäillen siihen, että kuppikunnat ja erottelut, kuten maaseutu-kaupunki tai uskovat-ateistit olisi niiden keksintöä, jotka tuovat nämä jännitykset julkisesti esille. Erot kannattaa tiedostaa, hyväksyä ja elää niiden kanssa, koska eivät ne oikeasti ole vihreän politiikan kannalta kovin merkittäviä.
Pingback: Tanssiinkutsu ekumeeniseen jenkkaan « Joonas Lyytinen
Nyt minusta tuntuu, että Vesa Saarinen ei ole lukenut kovin tarkkaan sitä, mitä Armon vihreät (joihin en itse tule kuulumaan) haluaa sanoa. Heidän tavoitteenaan on yksinkertaisesti muuttaa sitä imagoa, joka Vihreissä vallitsee mediassa, niin, että Vihreät ei näyttäydy kristinuskokriittisenä vaan neutraalimpana. Näin heidän päätavoitteenaan on oikeastaan vain uusien äänestäjien saaminen Vihreille.
Mitä tulee Saarisen ensimmäiseen pyyntöön, niin en näe tuossa uutisessa lainkaan sellaista, mikä uhkaisi muita uskontoja ja niiden asemaa Vihreissä. Ainakin minulla on se ulkopuolisen kuva Vihreistä, että muut uskonnot ja uskonnottomuus ovat Vihreissä hyvinkin hyväksyttyjä, mutta kristinuskoon suhtaudutaan melko nuivasti. En usko olevani ainoa. Tavoitteena on siis tasa-arvoistaa Vihreiden julkisuuskuvassa ilmenevää suhdetta uskontoihin.
Toinen pyyntö on omituinen, koska se näkee kirkon varsin stereotyyppisesti. Kirkossa on käsittääkseni jo noita ajatuksia, joita sinne kuulemma nyt pitäisi Vihreistä viedä. Samalla kirkosta ei tietenkään olla tuomassa noita asioita, joita Saarinen kritisoi, vaan ainoastaan tuota stereotyyppistä kirkkokäsitystä murtavaa vuoropuhelua tms. En tiedä, kuuluuko Saarinen Vihreisiin, mutta ainakin hän tuntuu puhuvan ikään kuin Vihreiden sisältä. Niinpä sanoisin, että Saarisen pyyntö ilmentää ainakin joidenkin Vihreiden kirkkokäsitystä ja juuri tuo esille tarpeen murtaa sitä – siis uusien äänestäjien saamiseksi. Saarinen siis tulee osoittaneeksi, että Armon vihreille on tilausta.
Kolmas pyyntö perustuu siihen, että Armon vihreiden periaatteita on luettu jotenkin vinoon. Esim. “ennakkoluuloilla” ei selvästikään tarkoiteta uskonnollisia tai uskonnottmia uskomuksia, vaan kristinuskon julkisuuskuvaa tai sitä käsitystä, joka kirkosta tuntuu ainakin joillakin Vihreillä olevan. Faktoilla viitataan siis vain noita ennakkoluuloja murtaviin faktoihin, esimerkiksi sellaisiin, jotka osoittavat, että kristinusko tai kirkko ei ole sillä tavalla suvaitsematon kuin kirkossa marginaalisten fundamentalistien puheista voisi päätellä. Puhe ennakkoluuloista ja faktoista ei siis selvästikään tarkoita, että Armon vihreillä olisi hallussaan tietoa metafyysis-uskonnollisista asioista, vaan ainoastaan siitä vuoropuhelun mahdollisuudesta, mikä ei näy vallitsevan vastakkainasettelun alta. Samoin puhe julkisuudessa esiintyvästä huutelusta sekä järjen ja sydämen äänestä tähtää selvästi vain kannustamaan järkevään ja empaattiseen keskusteluun molemmin puolin, ohi sen vastakkainasettelun, joka mediassa vallitsee. Selvästikään kaikkia ateisteja ei rinnasteta fundamentalisteihin, vaan vain ne, jotka huutavat mediassa, eli vain fundamentalistiateistit rinnastetaan fundamentalistikristittyihin.
En tunne Vihreiden sisäistä tilannetta. Joka tapauksessa, ulkopuolisena mediasta seuranneena ja Saarisen kommentit lukeneena, minusta tuntuu, että joillakin Vihreillä on ainakin jonkinlainen kristinuskokriittinen henki tai yliherkkyys. Saarisen neljäs pyyntö onkin oikeastaan täsmälleen sama kuin Armon vihreiden esittämä, vain toiselta puolelta lausuttu. Niinpä tuntuu, että Saarinen, lukemalla Armon vihreiden periaatteita ja motiiveja hieman pieleen, tekeekin nyt itse Armon vihreistä olkinuken, jolle kohdistaa nuo melko käskevät pyyntönsä.
Eikö kirkko voisi olla raamattuun sitoutunut, pitääkö sinne tuoda vihreiden tai muiden puolueiden hyvii tai huonoja puolia?
Entäs jos jätetään puolueille oven ulkopuolelle narikka, ja ne voi noutaa lähtiessään kirkosta? Et saat olla uskova, ja kuulua vapaasti valitsemaasi puolueeseen, miten hyväksi tunnet.
Mutta mitä kirkkoon tulee, niin annetaan kirkon olla raamattuun sitoutunut, ja siintä ponnistaviin arvoihin, ei suinkaan puolueiden arvopohjiin?!
Nimimerkki “Juicelle”:
ajatukseni oli epätarkka. Ajatukseni on, että vihreästi ajattelevien toivon vievän vihreitä ajatuksia esimerkiksi tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mikäli siihen kuuluvat. Varsinaisen puoluepolitiikan paikka lienee muualla kuin kirkoissa ja kappeleissa.
Juho Karviselle:
Kirjoitit: “Olen taipuvainen ajattelemaan, toisin kuin vihjaat, että militanteilla ateisteilla on yhteistä militanttien uskovien kanssa yhtä paljon kuin militanteilla vasemmistolaisilla on yhteistä militanttien oikeistolaisten kanssa. Ehkä arvaatkin, mikä.”
Avainsana kirjoituksessasi on “militantti”. Voi olla, että militantilla ateistilla voi olla jotakin yhteistä militantin uskovan kanssa, ja voi olla, että ne ovat toistensa vastapoolit. Mutta alkuperäisessä Armon Vihreiden tekstissä, kuten omassa kirjoituksessani, ei puhuta militanteista, vaan fundamentalisteista ja ateisteista.
Nämä eivät mielestäni ole vastapoolit: fundamentalistin voisi karrikoiden kai kääntää militantiksi uskovaksi, mutta ateistia ei voi kääntää militantiksi ateistiksi. Oikeammat vastapoolit ovat kai teisti ja ateisti. Teisti ei sellaisenaan ole fundamentalisti – eikä ateistikaan sellaisenaan ole fundamentalisti.
Marko Gylénille:
Kiitos pitkästä kommentistasi! Tulkitset selvästi Armon Vihreitä minua suopeammin, ja onkin oikein hyvä, että keskustelussa on mukana erilaisia näkemyksiä. Itse odotan mielenkiinnolla, minkälaiseksi yhdistyksen ääni tulee muodostumaan. Ainakin huomion projekti on saanut.
Olen Vihreiden jäsen ollut jo vuosia, ja mm. työtaustastani johtuen väitän olevani aika hyvin kartalla siitä, minkälaista keskustelua ja mistä aiheista Vihreiden sisällä käydään.
Aivan en purematta – tai ainakaan perustelematta – niele sitä näkemystä, että kristityt olisivat Vihreiden sisällä jonkinlaisen epäsuorankaan “vainon” kohteena. Jos monesta tältä tuntuu, se on toki valitettavaa, ja tunne on otettava vakavasti sekä pohdittava tämän taustoja.
Marko Gylén, oletkohan ollut salakuuntelijana Armon vihreiden suunnittelukokouksissa? Tulkintasi osuvat nimittäin ihan oikeaan. :-)
Liitän tähän vielä vastaukseni sinulle, Vesa, jonka kirjoitin alun perin facebook-sivulleni linkitettyäni kirjoituksesi. Ajattelin, että voisin ihan hyvin sen tännekin kirjoittaa. Korostan sitä, että nämä ovat vain minun henkilökohtaisia näkemyksiäni. En siis väitä, että kaikki Armon vihreitä puuhaamassa olleet jakaisivat ajatukseni:
‘Ensimmäinen pyyntö: antakaa pitää muita jumalia (tai olla pitämättä jumalia)’
Vastaus: Tietenkin. Kaikki tämän pyynnön alla oleva teksti tuntuu perustuvan johonkin ennakko-oletukseen siitä, ettemme hyväksyisi muita uskontoja. Vastapyyntönä toivoisin, että Vihreissä hyväksyttäisiin myös kansankirkkoihin kuuluvat ihmiset ja heidän vakaumuksensa.
‘Toinen pyyntö: viekää Vihreiden ajatukset evankelis-luterilaiseen kirkkoon (mutta älkää tuoko evankelis-luterilaista kirkkoa Vihreisiin).’
Vastaus: Tarkoituksemme on toimia molempiin suuntiin mutta ei sillä tavalla kuin Vesa Saarinen tuntuu pelkäävän. Kirkko on yhtä kuin ne ihmiset, jotka siihen kuuluvat. Siinä mielessä kirkko on jo tullut vihreisiin. Kirkossa taas myös on jo vihreää ajattelua. Haluamme vain sitä ajaa entistä vahvemmin.
‘Kolmas pyyntö: älkää loukatko toisin ajattelevia.’
Ne kohdat, joita Vesa Saarinen teesiluonnoksestamme tässä kohdassa lainaa, liittyvät vihreiden kirkkopoliittisiin linjauksiin. Niihin liittyen kritiikkimme kestää tarkastelun. Kenenkään yläpuolelle emme tietenkään halua asettua.
‘Neljäs pyyntö: älkää luoko vihollista (sillä vihollisenne on olkinukke).’
Vastaus: Meillä ei ole tarvetta eikä halua luoda vihollista. On vain halu tulla näkyväksi. Siihen lienee oikeus myös kirkkomyönteisillä ihmisillä, jopa Vihreissä.
Vaikka sinänsä nämä toiveet allekirjoitankin, minua jäi vaivaamaan tuo toinen pyyntö. Kirjoittamastasi voi saada sellaisen kuvan, että et halua mitään evankelisluterilaisia vaikutteita Vihreisiin.
Niinpä minulla olisi sinulle muutama kysymys:
Koskeeko tämä toiveesi vain luterilaisuutta? Saako mielestäsi muista aatteista, vaikkapa budhhalaisuudesta tai sosialidemokratiasta tulla vaikutteita Vihreisiin? Pitäisikö luterilaisuus vapautta ja avoimuutta rakastavassa puolueessamme mieluiten vaieta ja kahlita?
Minä en ole suuri luterilaisuuden fani (paitsi körttien), mutta tällainen vaatimus vuorovaikutuksen pitämisestä yksisuuntaisena kuulostaa minusta huonolta puoluetoiminnalta. Se antaa kuvan että Vihreys olisi jokin puhdasoppinen monoliitti, jota tulee varjella ulkoiselta saastutukselta. Toivottavasti et tarkoittanut tätä.
Mikäli puolestaan huolehdit siitä, että Armon Vihreiden jäsenhankinnan seurauksena luterilaisen kirkon koko jäsenistö tuodaan Vihreisiin, epäilen pelkoasi aiheettomaksi.
‘Väkisin puolueen sisälle rakennettu, perusteeton “maaseutuvihreiden” ja “kaupunkilaisvihreiden” välinen vastakkainasettelu ei tarvitse uskonnollissävyistä seuraajaa.’
Viittaako Vesa tällä kommentilla vastikään perustettuun Maaseutuvihreät ry:een? Onko mielestäsi perusteetonta vastakkainasettelua perustaa yhdistys, joka kerää yhteen maaseudulla asuvia sekä erityisesti maaseudun vihertämisestä kiinnostuneita ihmisiä?
Jussi Telarannalle:
En viittaa yhdistykseen tai yhdistyksen perustamiseen.
Viittaan joihinkin yksilöihin, jotka jatkuvasti liioittelevat vastakkainasettelua “maaseutuvihreiden” ja “kaupunkilaisvihreiden” välillä sekä purnaavat “kaupunkilaisvihreiksi” määrittelemiensä henkilöiden tai yhdistysten toiminnasta. Tällaisille yksilöille tuntuu tyypillinen ajatus olevan se, että puolue on liian “helsinkikeskeinen” ja joskus jopa se, että puolueessa on jonkinlainen pääkaupunkiseutulaisten “kaupunkivihreiden” salaliitto.
Oma vahva näkemykseni on, että tätä jakoa on aivan liikaa korostettu ja liioiteltu. Asuinpaikasta – erityisesti siitä, minkä kokoisessa kunnassa sattuu asumaan – on Vihreissä tehty aivan liian iso juttu.
Mutta tämä on eri keskustelu, enkä sitä toivoisi tässä keskustelusäikeessä käytävän. Lupaan kirjoittaa aiheesta tuonnempana pidemmin.
Henkilöitä en suostu yksilöimään, mutta yhdistyksenä Maaseutuvihreiden kanssa tällä purnauksellani ei ole mitään tekemistä. Kannatan lämpimästi erilaisten vihreiden yhdistysten perustamista, niin myös Maaseutuvihreiden.
Altille:
Kiitos hyvästä kysymyksestä.
Puolue ei elä tyhjiössä, eivätkä puolueen jäsenetkään. Se, mitä puolueet ajavat, perustuu jäsentensä arvoihin.
Evankelis-luterilaiset tuovat omia arvojaan Vihreisiin. Buddhalaiset tuovat omiaan. Demarihtavat omiaan. Teknologianörtit omiaan – ja niin edelleen. Pelkosi siitä, että haluaisin puolueesta “puhdasoppisen monoliitin”, on kahdesta syystä aiheeton: 1) puhdasoppista monoliittia ei voi rakentaa, koska kaikki puolueen arvot ovat peräisin siitä yhteiskunnallisesta kontekstista, jossa puolue elää ja 2) en minä eikä tuskin moni muukaan toivo, että puolue on jossakin vaiheessa “valmis”; että sen ohjelmat, politiikka ja arvot voidaan sulkea ikuisiksi ajoiksi ulkoisilta vaikutteilta, että se voidaan sulkea ympäröivästä yhteiskunnasta. Eihän edes Raamattu ole tällainen monoliitti, vaan sitä tulkitaan aina siinä ajassa, jossa tulkitsija elää. :)
Siksi pyyntöni on yksinkertaisempi. Toivon, että vihreiden uskonnollisten yhdistysten (joiden perustamista lämpimästi kannatan) projektina ei ole muuttaa koko puolueen arvomaailmaa uskonnollisten yhdistyksen arvomaailmaa vastaavaksi (oli arvomaailma tai uskonto mikä tahansa). Puolueen pitäisi suhtautua erilaisiin uskontoihin tasapuolisesti, nostamatta yhtään niistä jalustalle. Ja, kuten myös toivon, ajaa samaa tasa-arvoa yhteiskuntaan.
Se on sitten eri keskustelu, miten tähän tasa-arvoiseen tilanteeseen päästään puolueessa ja/tai yhteiskunnassa.
Laura Mäntylälle:
Kiitos vastakommentista, Facebook-profiilissasi ne olivatkin multa menneet ihan ohi. Kommentoin kahta vastaustasi edelleen.
Ensimmäiseen vastaukseen kommenttina: olen oikein hyvilläni aina, kun ihmiset – uskonnosta tai sen puutteesta riippumatta – ymmärtävät ja hyväksyvät toisen oikeuden uskontoonsa ja uskonnottomuuteensa.
Toiseen vastaukseen kommenttina: olen hieman eri mieltä kirkon määritelmästäsi – se ei ole pelkästään yhtä kuin ihmiset, jotka siihen kuuluvat. Kirkko, samoin kuin esimerkiksi puolue tai koko yhteiskunta, on enemmän kuin jäsentensä summa; se on myös historiansa, yhteiskunnallinen kontekstinsa ynnä muuta. Ne vaikuttavat toinen toisiinsa. Tämä toki on sosiologisempaa pohdintaa, mutta mielestäni tässä ihan tarpeen. Joka tapauksessa olennainen pointtini on tuo, minkä mm. Altille kirjoitin: mikään yhdistys ei saa olla työkalu yhdistyksen taustalla olevan toisen yhteisön arvomaailman salakuljettamiseen. En väitä, että Armon Vihreät tätä olisivat – eihän koko yhdistystä ole vielä olemassakaan – mutta pyysin, ja yhä pyydän, että yhdistyksestä ei sellaista tule.
Kiitoksia Vesalle vastauksesta ehkä hieman pilkkua viilanneeseen kysymykseeni.
Minä toivoisin, että yhdistys tulee etsimään ja työstämään niitä Vihreyden elementtejä, jotka sopivat uskonnollisen maailmankuvan kanssa hyvin yhteen. Yhdistys voisi olla hyvä paikka heittää vaikkapa “luomakunnan pyhyys” -läppää, joka saattaa muissa porukoissa aiheuttaa näppylöitä.
Toivoisin myös, että yhdistys olisi avoin monenlaisille uskonnollisille näkemyksille, eikä keskittyisi vain kansankirkkonäkökulmaan.
Olipa hyvä, Vesa, että selvensit tuota ajatustasi valtakunnallisten yhditysten perustamisesta! Ensi lukemalla kirjoituksesi oli – tai tulkitisin sen – suvaitsemattomaksi; ettet hyväksyisi uusia yhdistyksiä.
Minä näen “viitekehysryhmät” puolueen rikkautena, josta löytyy samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Niillä on kuitenkin myös potentiaalista valtaa vaikuttaa puolueen politiikkaan, jos vain saavat tarpeeksi jäseniä ja sitä kautta puoluekokousedustajia, ja siksi nyt äänivallalliset ryhmät voivat älähtää.
Uudet yhdistykset tuovat raikkautta puolueen sisäiseen keskustelukulttuuriin, joka on jymähtänyt juuri tuohon tylsään ja turhaan pääkaupunki-maakunta-vastakkainasetteluun.
Tästä lisää periaatetyöryhmän blogissani: http://periaateohjelma.fi/2011/11/09/torttua-ja-tuulimyllyja/
Pahoittelen Vesa, mutta kahtiajako on jo tapahtunut. Vihreissä on hyvin paljon suvaitsemattomuutta ev.lut. kirkkoa kohtaan (itse olen agnostikko). Ateistien vaatimukset siitä mikä on uskontojen tasa-arvoa näyttää menevän ohi sosiaalipolitiikan, tuloerojen, verotuksen ja yhteiskunnan kehittämisen.
Suoranaisia valheita luterilaisesta kirkosta on myös tapana levitellä. En ole kuullut kenestäkään joka Suomessa vastustaisi evoluutioteoriaa. KD:n lausunnot nostetaan arkkipiispan lausuntojen edelle. Syytetään kristittyjä yhteisvastuullisesti satoja vuosia vanhoista asioista. Pahimmillaan väitetään uskonnon opetuksen olevan vaaraksi lapsille.
Vihreissä olisikin aika nostaa kissa pöydälle ja pestä vähän pyykkiä: kuka on aidosti suvaitsevainen? Vaikka itsellä olisi kuinka mahtava elämäntapa, ei sen tyrkyttäminen muille ole suvaitsevaisuutta. Aidosti suvaitsevaista on antaa homoille oikeudet lain edessä ja antaa toisille myös oikeus uskoa, että homous on syntiä. Sitä on moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus.
Juma , että oikein ajateltu ja oikein ymmärretty. En ole kovin vihreä
mutta saatan vaikka äänestää ihmistä, joka ymmärtää perimmäisiä asioita.
Jos joku tuntee kokevansa katsomuksensa tai elämänkatsomuksensa kanssa olonsa tukalaksi, tämä tunne on hänelle todellinen, ja se pitää ottaa vakavasti. Ainakin minä haluan puolueaktiivina keskittyä todellisiin asioihin: puhtaaseen ympäristöön, tasa-arvoon ja eriarvoistumiseen. Niiden rinnalla yhden uskontokunnan erityisasema on aika peanuts.
Meidän Vihreiden, joita ivallisesti “suvaitsevaiston” ydinjoukoksi on nimitelty, pitäisi – jos keidän – ymmärtää, että maailmassa on monenlaisia maailmankatsomuksia ja ne mahtuvat hyvin elämään rinnakkain. Enkä sitä paitsi usko täydelliseen maailmankatsomuksettomuuteenkaan: melkein jokainen uskoo johonkin. Vaikka sitten rahaan.